Upea kauppiaanrouva Michele Minttu Kaulanen ja hänen tarinansa+amerikkalaisen gramsinsa sukureseptit, olkaa hyvät! Ps. Lue Mintun loistavaa blogia täältä.

”Respect others, always”

Minut tehtiin Yhdysvalloissa, mutta synnyin Mäntässä. Äitini oli lähtenyt au pairiksi Yhdysvaltoihin ja rakastunut kiertuemanageri Marvin Murphyyn. Kun äiti alkoi odottaa lasta, hän halusi palata synnyttämään Suomeen. Kun olin kolmen viikon ikäinen, palasimme äidin kanssa isän kotiseuduille Los Angelesiin. Elin kaksivuotiaasta lähtien äidin ja isoäidin, gramsin huomassa. Lapsuudesta muistan yhteiset illanvietot, joita meillä pidettiin paljon. Gramsin joulupöytään olivat tervetulleet kaikki eronneet ja karanneet sekä serkkujen kaimat. Kaikki toivat pöytään jotakin, sekä osallistuivat ruuanlaittoon. Jälkeenpäin kuunneltiin jatsia ja tanssittiin. Joulut ja kiitospäivät olivat iloa täynnä. Suomessa juhlapäivien tunnelma on hartaampi. Mäntän mummoni on opettanut minulle kokkaamisesta kaikki perusjutut kuten kastikkeet, letut jne. Grams taas opetti tekemään dippejä eri muodoissa sekä kreolilaista keittiötä.
Ei häpeälle
En ole koskaan hävennyt taustaani. Päinvastoin. Olen aina ollut ylpeä tummasta ihostani ja sukujuuristani siitäkin huolimatta, että olen saanut myös kärsiä niistä. 1980-luvun Tampereella sain kuulla erilaisuudestani ja minua kiusattiin.  Äitini on kuitenkin kasvattanut minut vahvaksi ja omaa tietä kulkevaksi. "Älä tee niin kuin muut, vaan tee niin kuin oikealta tuntuu."  Grandma on taas opetti minut kunnioittamaan muita ja hyväksymään erilaisuutta. "Respect others, always." Olen itse ylpeä vaikeavammaisen pojan isosisko ja mikään meidän perheessä ei ole koskaan ollut "normaalia". Pikkuveljeni vammaisuus auttoi minuakin hyväksymään erilaisuuttani.
Sampo
Tapasin Sampon tv-ohjelma Diilissä vuonna 2010. Kun suhteemme vakavoitui, aloin elää kahden kodin väliä ja astuin Jounin kaupan toimitusjohtajan saappaisiin. Rakastan työtäni ja näitä maisemia vuosi vuodelta enemmän. Äkäslompolossa minut on otettu vastaan hyvin ja huonosti. Toiset tykkäävät ja toiset inhoavat.  Olen ehkä liian värikäs ja kovaääninen, mutta "what you see is what you get". Samposta löysin tasaveroisen kumppanin, joka ymmärtää minua. Meillä on kaksi kotia: Tamperella ja Äkäslompolossa. Olemme saaneet suhteemme toimimaan välimatkasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. 
Kahden kulttuurin vahvuus
Erilaisuuden kääntäminen vahvuudeksi on tullut vasta iän myötä. Pienempänä yritin sopia muottiin epätoivoisesti ja nyt mitä vanhemmaksi tulen, oikein yritän pyristellä kaikista normeista ja muoteista eroon. Haluan vain olla minä. Olen kolmen tyttären äiti ja jos jotain haluan heille eri kulttuureiden ja kielitaidon lisäksi opettaa, niin sen, että olet hyvä sellaisena ja kelpaat ilman muovailua. Kahden kulttuurin vahvuus näkyy tavassani kohdata erilaisia ihmisiä. Pidän ja olen aidosti kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Rakastan matkustelua! En hätkähdä pienistä ja tekisin läheisteni eteen mitä vain. Vaikka olen todella avoin ja iloinen ihminen, hyväksikäyttämistä ja epäkunnioitusta en siedä.
Ihanan Mintun kanssa viikko sitten Kultainen Venla-gaalassa.




MAC N’ CHEESE

Ainekset

9,5 dl makaronia
1 iso kananmuna
4 rl meijerivoita
4 rl jauhoja
5 dl täysmaitoa
2 tl sinappijauhetta
500 g juustoraastetta
½ tl suolaa
½ tl aromisuolaa
½ tl mustapippuria
valinnaisia mausteita: timjami, paprikajauhe, cayennepippuri

Ohje

Keitä makaronia kunnes alikypsää. Makaronia pitäisi olla vaikeaa syödä suoraan kattilasta.

Pienessä kulhossa, vatkaa kananmuna.

Suuressa kattilassa, sulata voi ja ripottele joukkoon jauhot. Vatkaa sekaisin keskilämmöllä. Keitä keskilämmöllä viisi minuuttia, kokoajan vatkaten. Älä anna keitoksen palaa.

Kaada sekaan sinappijauhe ja maito, ja vatkaa kunnes tasaista. Keitä kastiketta viisi minuuttia kunnes hyvin paksua. Vähennä lämpö matalaksi.

Ota 1 dl sekoitusta, ja kaada hitaasti munan sekaan, kokoajan vatkaten jottei muna kypsy. Vatkaa kunnes tasaista.

Kaada munasekoitus takaisin loppuun kastikkeeseen, ja vatkaa kunnes tasaista.

Lisää joukkoon juustoraaste, ja sekoita kunnes sulanutta. Lisää mausteet, suolaa maun mukaan.

Kaada sekaan makaronit ja sekoita.

Tarjoile heti!


VALKOSIPULIKATKARAVUT

Ainekset

900 g katkarapuja
3-4 valkosipulinkynttä
4 rkl oliiviöljyä
½ tl chilihiutaleita
1 tl kuivattua basilikaa
suolaa ja pippuria

Cocktail-kastike:
1 dl ketsuppia
2 rkl piparjuurta

Ohje

Esilämmitä uuni 200 asteeseen.

Suuressa kulhossa, heitä sekaisin katkaravut, valkosipulinkynnet, chilihiutaleet, basilika, suola, pippuri ja öljy. Sekoita kunnes katkaravut ovat kokonaan öljyn peitossa.

Levitä katkaravut pellille, ja paista uunissa 8-10 minuuttia. Ota ravut pois uunista ja anna viiletä.

Pienessä kulhossa sekoita ketsuppi ja piprajuuri. Tarjoile rapujen kanssa.





Olen saanut valtavasti palautetta koskien viime viikkoista blogikirjoitustani, tässä osa niistä: 

Toivon jokaisen vanhemman katsovan peiliin ja miettivän, osaanko itse kohdata lapset tasaveroisesti? Tällainen pilaa nopeasti yhden lapsen ja lapsen koko perheen elämän, ja kuten Mian blogipostauksessa mainitaan, tämä polkee räikyvästi lapsen perusoikeuksia. Mikä tekee ilman erityisvaikeuksia elävästä lapsesta paremman kuin hän, jolla on erityisvaikeuksia? Miksi hänen elämä näennäisesti on arvokkaampi kuin jonkun toisen elämä? Mikä tekee hänestä normaalin versus lapsi, jolla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia (joita on nykyään lukuisilla lapsilla, se ei ole poikkeavaa). Jokaisella lapsella on joka tapauksessa omat haasteensa jossakin asiassa: ei ole oikeaa ja väärää tapaa olla lapsi. Hirveintä tässä on se, että asenteellisuus lähtee yleensä aina kasvatuksesta ja vanhemmasta, eikä lapsesta itsestään, mutta lapset siitä maksavat kovimman hinnan.  

Luin tänä aamuna järkyttävän blogikirjoituksen. Se on ystäväni, jonka perheessä on ala-asteikäinen erityislapsi. Hieno, fiksu, iloinen, kuten kuka tahansa lapsi, mutta hän vaatii hieman enemmän aikaa mm. oppimiseen. Tyttärellä on ollut paras ystävä 2-vuotiaasta saakka: yhteisiä ulkomaanmatkoja, mökkireissuja, yökyläilyä ja paljon leikkejä. Nyt tuon tytön ystävän äiti on KIELTÄNYT lapsensa yhteydenpidon ja leikit erityislapsen kanssa. Hän perustelee kieltoa sillä, että ei halua "ottaa vastuuta" ystäväni erityislapsesta. Vaikka mitään vastuuta ei ole koskaan tarvinnut ottaa. Hän karsastaa sitä, että kun lapset ovat yhdessä, hänen lapsensa "leimautuu".
Molemmar lapset ovat luonnollisesti ymmällään ja hyvin surullisia. Sitä ovat myös erityislapsen vanhemmat.
Kuinka aikuinen nainen voi olla niin lyhytnäköinen! Hän katkaisee kahden lapsen seitsemän vuoden vilpittömän ystävyyden ja rakkauden omista itsekkäistä syistään.
Ystävättäreni erityislapsella on hyvä tuki: omat vanhemmat ja suku ja ystävät, he pystyvät selittämään asian lapselle. Mutta mikä tilanne on tuolla lapsella, jonka ystävyys kielletään? Miten hänen äitinsä voi perustella asian omalle lapselleen?
Järkyttävä ja surullinen tapaus, mutta ei takuulla ainoa.
Jakakaa tämä. Tai etsikää blogi. Tästä asiasta ei saa vaieta! Ystäväni perheen lapsi ei ole ainoa samalla tavoin kaltoin kohdeltu ja eristetty pienokainen. Tästä asiasta on keskusteltava niin aikuisten kesken kuin lastenkin kanssa. Erityislapsi on erityinen lapsi, jolla on hieno tulevaisuus ja tärkeä tehtävä tässä elämässä. Hän vain joutuu käymään läpi liian järkyttävän kovan elämänkoulun, niin ei saa olla!

Pahin vamma on asennevamma. Tsemppiä Lumi ja ystävä <3

Ohhoh, olen pahoillani. He kyllä menettävät enemmäin kuin te, hali teille ja kummallekin lapselle. 💚 Ymmärrästä ja viisautta, kasvua sinne toiselle äidille. 

Tämä hyvin surullinen tarina olisi tärkeää jakaa lapsiasiavaltuutetulle. Kyse on nimen omaan lasten oikeuksista myös ystävyyssuhteissa. Ping Tuomas Kurttila

Surullista toimintaa vanhemmalta. Itse pidän erilaisuutta rikkautena ja sen olen myös yrittänyt opettaa lapsilleni. Olisin lapsestani tällaisessa tilanteessa ylpeä ja rohkaisisin olemaan ystävä ja olemaan välittämättä muiden sanomisista. Lumille ja perheelle ❤ ja toive , että ystävän vanhemmat ajattelevat uusiksi asian.

Eikö tohon voisi joku ulkopuolinen puuttua. Kaikki psykologin pöydän ääreen keskustelemaan. Ystävän menetys voi olla lapselle traumaattinen ja koko elämän kestävä suru. Tuo äiti ei tiedä mitä on mennyt tekemään!! Ei suojele vaan tuhoaa!

Siinä taas tehdään julmaa henkistä väkivaltaa,tiedän miltä tuntuu lapsista ja mitä siitä myöhemmin seuraa,kun lasten täytyy hoitaa vanhempiensa itsetuntoa

Surullista niin monella tavalla. Surullista tyttärellesi, surullista hänen parhaalle ystävälleen, mutta tunnen myös surua tuon kaverin äitiä kohtaan. Jos hän pystyy tekemään tällaisen ratkaisun, on hänenkin tavassaan katsoa maailmaa varmasti jotain niin pahasti vinksallaan, etteivät muutkaan muille normaalit asiat liene hänelle helppoja. Ja nyt kun mietin, tunnen surua myös tuon äidin puolisoa kohtaan.

Olipa surullista luettavaa. Todella paha mieli molempien lasten puolesta, mutta toki erityisesti Lumin. Kuinka ajattelemattomia ja julmia vanhemmat voivatkaan omassa kaunassaan ja vihassaan olla. Voimia koko perheelle!

Toivottavasti tämä äiti ei ole narsisti, vaikka käyttäytyminen antaa kuitenkin osviittaa muuhun..... Jos hän ei kuitenkaan ole, niin toivon että hän vielä tajuaisi että hän on toiminut todella epäoikeudenmukaisesti kahden lapsen kohtaan ja korjaisi asian.

(Narsisti muuten ei koskaan muuta mieltään, hänen mielestä hän on aina oikeassa myös silloin kun hän törkeästi ja ajattelemattomasti riistänyt muiden oikeuksia).

Tässä supersurullisessa tilanteessa on yksi lohdullinen asia: Lumin ja hänen vanhempiensa hyvä suhde. Se, miten te tuette tyttöä ja puhutte asiasta avoimesti, jää varmasti hänelle mieleen, ja sellaiset asiat kantavat elämässä pitkälle. Ulkopuolisen aikuisen vastuutonta käytöstä ja sen aiheuttamaa surua te ette voi poistaa, mutta te voitte päättää, miten sitä surua käsitellään, ja minusta teidän tapanne on hieno. Lohtu, tuki ja avoin puhe ovat parhaita lahjoja, mitä te voitte Lumille antaa. Voimia! ❤ Ja kuten tiedät: karma has no deadline.

Miten ihmeessä tuon voi edes selittää lapselleen? Mietin itse niitä paria kertaa kun poika jätettiin leikistä ulos ja se itku oli haikeaa, hiljaista, sydäntä raastavaa. Siinä ei voi pitää sylissä ja yrittää nostaa sitä pientä herkkää itsetuntoa jollain selityksellä ihmisten omituisesta käyttäytymisestä. Niin lapsilla kuin aikuisilla.

Kamala ja repivä tapaus. Jos tässä jollain niitä "erityisongelmia" on, niin ihan jollain muulla kuin Lumilla. Tässä maailmassa taistellaan yksinäisyyttä vastaan ja ystävyys on tärkeimpiä asioita elämässä...ei mahdu tajuntaan, miten jotkut vanhemmat maksattavat oman vihansa kahdella viattomalla lapsella. Tulee vielä päivä, kun tämän toisen perheen tyttö ilmoittaa vanhemmilleen mitä kamalaa hän lapsena HEIDÄN takiaan koki, ja vastaa samalla mitalla takaisin - ja keinot siihen hän oppii kotoaan.

Käsittämätöntä tyhmyyttä, etteivät nämä Lumin ystävän vanhemmat tajua, miten hienoa on oikea ystävyys. Riistävät ilon kahdelta lapselta. Tsemppiä Lumille. Saako tämän kirjoituksen jakaa?

Jaan tuskan ja tiedän tunteen kahden erityislapsen äitinä. Sydämestäni toivon voimia ja viisautta perheille sekä tytöille.

Onneksi Suomessa on sananvapaus.  Kannustan kaikkia ilmaisemaan itseään rohkeasti, oikaisemaan vääryyksiä ja puhumaan totuuttaan. Ei kannata antaa kenenkään pelotella olemaan hiljaa. Olemme tehneet mieheni kanssa adressin, jonka allekirjoittamalla  tuet lasten itsemääräämisoikeutta ja heidän ihmisoikeuksiaan. Samalla näytät esimerkilläsi solidaarisuutta erilaisuuden hyväksymiseen. Adressi luovutetaan toisen tytön vanhemmille sekä lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalle. Pyydän, että sinäkin käyt allekirjoittamassa adressin täällä. 
#antakaalastenleikkia


Sanaton ymmärrys.

Suunnattomat kiitokset kaikille tuesta ja myötäelämiestä perheemme kriisissä. Kolme valtamediaa harkitsee jutuntekoa, joten juttua tulee kyllä ja taistelu lasten kuulemisen puolesta jatkuu. Tämä ei ole ohi. Lasten oikeuksien puolustaminen on niin tärkeä asia, ettei sitä voi jättää puolitiehen. Seuraavaksi esittelemme asian lapsiasiavaltuutetulle ja keräämme nimiä kansalaisadressiin. Asia ei tule unohtumaan ja julkista keskustelua erityislasten oikeuksista ja ennakkoluulojen alasampumisesta käydään kevään aikana monessa eri yhteydessä. Veteraaninäyttelijä Anthony Hopkins muuten kertoo taannoin ilmestyneessä Apu-lehdessä omanneensa kouluaikoina lukihäirön, adhd:n ja autismikrijon piirteitä. Ja ihan hyvä hänestäkin tuli, vai mitä? Näitä kaikkia paitsi Adhd(joka Lumin kohdalla on ADD) löytyy myös Lumista. Lumikin on tosi taiteellinen persoona, piirtää ja on innokas videoiden ja piirroselokuvien tekijä, joten tiedä, mikä taiteilija/filmimaakari sieltä vielä on tulossa! Hänellä saattaa olla keskittymisvaikeuksia joskus koulussa, mutta kun jotain videota hän kyllä jaksaa tuhertaa ja leikata tuntikausia. Oli ihanaa eilen vaihtaa ikävistä asioista vapaalle ja nauttia täysillä Kultaisen Venlan annista. Lumilla oli koulukaveri kylässä, joten hänelläkin oli mukavaa. Jokaiselle äidille varmasti tärkeää tietää, että lapsi voi hyvin, kun on hänestä erossa.


All black Me too -hengessä.


Kotoa lähdössä. Mekko Joseph Ribkoff, laukku, helmet ja korvakorut Chanel, kengät Elisabeth Shannon.


 Raikkaan, rusketukseen sopivan glitter-meikin teki luottokampaajani-ja meikkaajani Tanja Dufva Imagelift-kampaamosta.




Näillä silmä- ja huulimeikki tehtiin, pohjalle tuli Clarinsin meikkivoide ja puuteri. Ripsiin lisättiin tupsuja. Huulipuna oli nudesävyinen. 
Fotoseinällä Oopperassa.

Minttu Murphy-Kaulasen kanssa juhlahumussa.

Tuottajaystäväni Onervan kanssa lähdössä lähetyksen jälkeisille jatkoille. Ruoka oli hyvää, viini virtasi ja ihmiset superhyvällä tuulella.

Mutta huhhuh, onneksi nämäkin bileet ovat vain kerran vuodessa. Sen verran on nyt oloja...

Julkaisen nyt poikkeuksellisesti mieheni kirjoituksen, koska haluan sille mahdollisimman laajan näkyvyyden. Tässä teksti, jonka hän laittoi tyttäreni koulun FB-ryhmään. Ja tämä tarina on valitettavasti tosi. Tämä asia on painanut mieltämme viime kesästä lähtien ja ollut suuri kriisi ja murheenaihe perheessämme. 

Näin tyttäreni eristettiin parhaasta ystävästään

Tyttäremme Lumi on lapsi, jollaisia kutsutaan erityislapsiksi. Hän ei ole tyhmä, hän on hauska ja on hyvä ystävä. Mutta hän tarvitsee ”tavallista” lasta enemmän tukea oppimiseen. Hänellä on paljon kavereita, tavallisia,- ja erityislapsia. Lumilla on myös paras ystävä, jonka hän on tuntenut 2-vuotiaasta saakka.
Lumi ja ystävänsä olivat kuin paita ja peppu siitä asti kun tutustuivat. Tytöt leikkivät useita kertoja viikossa koulun jälkeen. Heidän leikkinsä oli saumatonta eivätkä he koskaan riidelleet. Leikki oli molemminpuoleista ja tasaveroista. He olivat käyneet kesäisin toistensa mökeillä, olleet yhteisillä ulkomaanmatkoilla ja lukuisia kertoja yökylässä toistensa luona. He olivat siis olleet erittäin hyviä ystäviä koko tähänastisen elämänsä. Lumin parhaan ystävän äidille Lumi ei kuitenkaan tyttärensä parhaaksi ystäväksi kelvannut.

Äiti koki erityisen raskaana tilanteen, jossa jotkut lapset kolulussa olivat haukkuneet Lumia ja hänen lastaan idiooteiksi. Hänen lapsensa siis leimaantui idiootiksi, koska oli ystävä erityislapsi Lumin kanssa. Äiti toi useita kertoja esiin kuinka hänen lapsensa oli maksanut korkeaa hintaa siitä, että oli päiväkodissa sijoitettu integraatioryhmään, jossa oli yhdistetty ”tavallisia,- ja erityislapsia. Tämä korkea hinta oli ilmeisesti osin se, että hänen tyttärensä paras ystävä oli erityislapsi Lumi. Nyt tämä vääryys tuli kerralla korjatuksi, kun äiti kielsi leikit.

Meillä oli myös kuulemistilaisuus. Kysyin äidiltä saisiko hänen lapsensa lähteä Lumin kanssa puistoon leikkimään jos Lumi tälle soittaisi. Vastaus oli kieltävä. Hänen lapsensa ei kuulemma voi ottaa vastuuta Lumista. Perustelu ei pidä paikkaansa, Lumi on aivan yhtä itsenäinen kuin kuka tahansa lapsi. Aivan yhtä hyvin saman väitteen olisi voinut esittää toisinpäin. Todellinen syy leikin kieltämiseen aikuisten välisestä riidasta huolimatta tuli selkeästi esiin: Äiti ei halua tyttärensä leikkivän erityislapsen kanssa.

Lapsia ei asiassa kuultu. Tytöt ovat edelleen ystäviä ja haluaisivat leikkiä, mutta tämän ei sallita tapahtuvan. Kumpaakin lasta on loukattu törkeästi kun heiltä on viety oikeus leikkiä parhaan ystävänsä kanssa. Tytöt olivat toisensa ystäviksi löytäneet ja oman ystävyyssuhteensa luoneet. Nyt tätä ystävyyssuhdetta ollaan tarkoituksellisesti rikkomassa. Miltä aikuisesta tuntuisi jos joku ulkopuolinen kieltäisi hänelle tärkeän ystävyyssuhteen?
Erityislasten päällä tuntuu jossakin määrin istuvan hullun leima. Oma lapseni eikä kukaan tuntemistani hänen luokkatovereistaan ole erityisen erityinen. Ei ainakaan niin erityinen, etteivätkö he voisi olla hyviä ystäviä ”tavalliselle” lapselle vaikka lisätukea oppimiseen tarvitsevatkin.

Tässä vielä Lapsen oikeuksien yleissopimus
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti

Jokaisella lapsella on oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen.
Jokaisella lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä ja saada näkemyksensä otetuksi huomioon.
Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia, ketään ei saa syrjiä.
Lapsen etu on otettava huomioon tehtäessä niin yksittäistä lasta kuin lapsiryhmää koskevia suunnitelmia ja päätöksiä.
Rakkaani 5-vuotiaana, kun hänellä vielä oli paras ystävä.





Ystävyys on kuin kallisarvoinen kukka, jota ei saa maahan tallata. - Mia Malmi 2018


”Koko suku syö saman pöydän ääressä” - Miss Helsinki Sephora Lindsay, 20. Kaikki kuvat Nikita Tikka.

Muutin Suomeen 6 -vuotiaana enoni ja hänen perheensä kanssa, ennen sitä asuin Kongossa, Angolassa sekä Etelä-Afrikassa. Asuin Turussa 11 vuotiaaksi asti ja sieltä muutin sitten Helsinkiin. 14 -vuotiaana minut huostaanotettiin ja 18 -vuotiaana pääsin muuttamaan omilleni. Minut hyvin tuntevat, tietävät kuinka usein muutan vaivatta paikasta toiseen ilman pelkoa ja se saattaa johtua siitä, että pienestä asti tämä ollut minulle niin sanotusti arkea. Puhun Kongon pääkieltä lingalaa. Puhun myös ranskaa ja ymmärrän portugalia jonkin verran. Lisäksi puhun englantia ja suomea. Ruotsi on siinä ja siinä.
Sephora ja kasvattiäiti Elisabeth.

Suomessa kaikki oli outoa: kylmyys, harmaus ja eritoten ruoka. Mutta olin turvassa ja se oli ihanaa. Kouluruokaan oli totuttelemista. Se oli enimmäkseen pahaa ja mautonta. Pikkuhiljaa opin tykkäämään erityisesti uunimakkarasta ja perunamuusista. Kaalilaatikkoa en voinut sietää. Kasvattiäitini on ammatiltaan kokki ja hän osaa valmistaa lanttulaatikon ja porkkanalaatikon omalla tyylillään alusta loppuun saakka itse. Joulupöydässä syömme kinkkua, kalkkunaa tai lammasta. Hän tekee muutenkin suomalaista ruokaa afrikkalaisella twistillä. 


Afrikassa on kunnia-asia, että ruokaperinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, äideiltä tyttärille. Nykyään myös poikia opetetaan kokkaamaan, vaikka se kulttuurissamme perinteisesti onkin naisten hommaa. Mummillani oli oma puutarha, jossa hän viljeli kaikkea tomaateista bataattiin. Kaikki mitä hän ruuanlaitossa käytti, oli tuoretta lähiruokaa. Jokaisella heimolla on omat lempiruokansa. Vaikka ruokalaji olisi sama, jokainen tekee sen omalla tavallaan. Reseptit ovat päässä, niitä ei lueta kirjoista. Siksikin on tärkeää siirtää tieto sukupolvelta toiselle.




Juhlissa kokkaamme isäni heimon lempiruokia, joita ovat esimerkiksi keitetty kova kana, madesu, eli tomaattinen papupata, pondu-niminen kasvishöystö sekä mannalisäke fufu. Jälkiruokia emme oikeastaan harrasta ollenkaan. Jos tekee mieli makeaa, niin leivomme munkintapaisia Mikate-leivoksia. Niitä teemme joskus juhliin, joskus muuten vain.


Kongossa on upea värikäs luonto, kulttuuri ja ihmiset. Köyhyys ja kurjuus sekä turvattomuus kuitenkin ovat aina läsnä. En ole käynyt siellä lähtöni jälkeen. Joskus mietin, millaista olisi, jos meillä ei olisi ollut mahdollisuutta paeta Kongon levottomuuksia Suomeen: oma kohtalonkin voisi olla kokonaan toinen.






Papupata Madesu 

1-2 sipulia
1 prk tomaattimurskaa
Öljyä
Oman maun mukainen liemikuutio
Kuivat mausteet esim. valkosipulijauhe ja paprikajauhe. 

Ota pavut pois pussistaan ja laita veteen, jotta kaikki kuona-aineet lähtevät. 
Papuja kannattaa liottaa vedessä yön yli, mutta tunnin liotus on minimi.
Huuhdo pavut ja laita kattilaan uuteen veteen kiehumaan niin kauan, että ne pehmentyvät vähän. Lisää keitinvettä tarpeen mukaan.
Papujen pehmentyessä tee kastike. 
Pilko sipulia todella pieneksi ja paista se kullanruskeaksi.
Lisää tomaattimurska. Tomaattimurskaa paistetaan niin kauan, että väkevyys lähtee pois. Lisää vettä, ettei soosi pala pohjaan. 
Lisätään loput mausteet ja maistele löytääksesi oikean maun.
Lisää soosi kattilaan papujen joukkoon ja anna kypsyä.

Kasvishöystö Pondu

1 Purjo
1 Kesäkurpitsa 
1 Munakoiso
1 Sipuli 
1 Paprika
1 Kasvisliemikuutio
Suola 
Palmuöljy
Vesi 

Leikkaa sipuli ja kasvikset pieniksi.  Kaada kasvikset, mausteet, kasvisliemikuutio sekä suola kattilaan. Anna kypsyä noin 5 min. 
Sekoita ja laita joukkoon loraus palmuöljyä.
Anna kiehua niin kauan, että on kypsää.  Hauduta kattilassa niin kauan, että pondu vaihtaa väriä ja on pehmeä. 

Fufu (Manna) 

Kiehauta vesi.
Lisää mannaa pikkuhiljaa ja samaan aikaan koko ajan vatkaten. 
Tätä tehdään niin kauan, että seos alkaa muuttua kiinteäksi. Tässä välissä voi lisätä perunajauhoja. Jotkut tykkäävät kovasta lopputuloksesta ja toiset pehmeästä.
Olen jo pitkään halunnut mennä katsomaan lapsuudenkotiani Suonionkadulla Kalliossa. Tehdä nostalgiatripin paikkaan, jossa elin parikymmentä vuotta, kasvoin tytöstä naiseksi ja johon liittyy paljon hyviä ja vähemmän hyviä muistoja(muun muassa kavereiden yökyläilyt, salaiset kotibileet, ylioppilasjuhlani, sekä siskoni traaginen elämä ja kuolema). Miten se on uusien asukkaiden käsissä muuttunut? Saanko siitä hyvät fläsärit? Eheydynkö, vai eikö tunnu miltään? Olen haaveillut tästä siis vuosia, etenkin aina tallatessani tuttuja kulmia, Kolmatta Linjaa ja Kallion kirkon ja paloaseman liepeillä. Olen käynyt tutkimassa talon huolellisesti ulkopuolelta ja selvittänyt uusien asukkaiden nimet. Talon kulmalla ollut K-Market on vaihtunut isännöintitoimistoksi ja vastapäätä sijaitsee aikoinaan kioskista aloittanut kuuluisa Sandron kulma. Pihallakin olen seissyt katsoen viereisille pihoille, joista toinen kuului silloiselle päiväkodilleni ja toinen hyvälle lapsuudenystävälleni Eijalle. Rappuun en kuitenkaan ole päässyt ovikoodin takia, enkä muutenkaan ole tohtinut stalkata enempiä.

Olenko yksin tämän perversioni kanssa? Mieheni ei tätä ollenkaan ymmärrä, mutta uskon, että se siskot naisina ymmärrätte.

Eilen vihdoin siis sain mahdollsuuden toteuttaa haaveeni viedessäni tytärtäni Kallioon yökylään. Paluumatkalla pysähdyin entisen rappuni eteen. Kuin kohtalon sanelemana rappuun syttyivät pian valot ja jäin odottamaan, kunnes oven avannut erittäin ystävällinen mies päästi minut rappuun. Nyt se viimein tapahtuisi! Rohkeus riitti matkustamaan tutulla korihissillä kuudenteen kerrokseen ja lopulta soittamaan kuudennen kerroksen asunnon ovikelloa.(Unissani olen kulkenut tämän reitin useasti ja avannut oven aina erilaiseen näkymään.) Tiedän, että asunnon aikoinaan osti opettajanainen kissoineen, joten odotin hänen avaavan oven.
Näkymä entiseltä parvekkeeltani.

Minä nykyisen asuntomme terassilla. Mekko on muuten Ivana Helsingin.

Aluksi kukaan ei avannut ja olinkin jo kääntyä pois, kunnes oven yllättäen avasi mitä mölyisin kolmen pikkuriiviön joukko ja heidän ymmärrettävästi hieman väsähtänyt äitinsä. Esittelin itseni ja asiani ja he päästivät minut muitta mutkitta kotiinsa(ajatella, olisinhan voinut olla esimerkiksi ovelista ovelin sarjamurhaaja). Ilmeisesti olin kuitenkin uskottava, kun muistin mainita putkiremontinkin ja luettelin talon edellisiä asukkaita nimeltä.  Perhe oli muuttanut taloon 2015 ja ostanut asunnon opettajanaiselta kissoineen. Putkiremontti piti siis tehdä jo silloin, kun me vuonna 1996 asunnon myimme ja vieläkään sitä ei ollut tehty!!! Vessat olivat siis alkuperäiksessä kunnossa, kauheine  70-luvun vaaleansinisine kaakeleineen. UGH! Viivyin asunnossa parisenkymmentä minuuttia ja kävin huoneet läpi huolellisesti. Lopulta lapset kyllästyivät läsnäolooni ja halusivat jatkaa Monopolin pelaamista äitinsä kanssa, joten katsoin parhaaksi jättää heidät rauhaan.
Näkymä Linjan puiston suuntaan.


Oli kyllä erittäin jännittävä muistoja tulviva kokemus ja jollain tavalla koen saaneeni nyt mielenrauhan. Unieni asunto on hyvin erilainen todellisuuteen verrattuna.Unissa siellä on jotenkin todella avaraa ja leijun upeasta huoneesta toiseen. Oikeasti keittiö oli paljon kapeampi kuin muistin ja oma palvelijanhuoneeni täysin muuttunut siitä, millaisena sen Bon Jovi-julisteineen muistan. Koska seinät oli maalattu ja tapetoitu uusiksi, oli asunnon ylesilme luonnollisesti täysin eri. Parketit olivat samat vanhat, hyvin kestävät siis. Pohjakin toki oli entisensä, samoin kun olohuoneen lasiovet ja makuuhuoneiden vanhan aikaiset seinäkomerot, joissa yhdessä oli oven sisäpuolella vieläkin Suosikin tarra, jota uudet asukkaat eivät olleet saaneet raaputettua pois. Jäi minustakin siis muisto asuntoon. Nykyisen asukkaan lapsista kaksi kävi Kallion ala-astetta, kuten minäkin aikoinaan ja iltapäiviä he viettivät Linjan puistossa, kuten mekin silloin joskus. Naisen aviomiehen nimi oli myös Antti ja hän oli toimittajan urasta haaveileva lääkäri. Hassuja yhteensattumia. Hän toivotti minut tervetulleeksi kylään koska vain, jos haluaisin uudelleen tulla nostalgiatripille. Mutta luulen, että tuo eilinen riitti. Kuvia en tietenkään toisen asunnosta kehdannut ottaa, mutta parvekkeelta nappasin kuvat molempiin ilmansuuntiin. Suosittelen rohkeasti tekemään samoin, jos siltä tuntuu ja mahdollisuus on!


Paluu Suomeen ja arkeen. Loman jälkeen oma koti tuntuu NIIN parhaalta paikalta. Oma sänky, rakkaat tavarat, Suomi-ruuat, kaukosäädin... Ekat päivät puretaan matkalaukkuja ja pyykkikone laulaa... Sitten tajuaa, miten ulkona on jäätävän kylmä ja tuuli sattuu naamaan... eikä halua asua maassa, jossa tuuli sattuu naamaan... ja sitten löytääkin itsensä jo varaamasta uutta aurinkomatkaa. MUTTA. Koitan olla valittamatta liikaa säästä, sillehän ei mitään voi. Onneksi sitä pääsee aika ajoin pakoon.

Loma oli ihana ja rentouttava. Täydellinen aurinkoterapianollaus. En tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia, enkä stressannut itseäni millään muullakaan, vaan päätin jatkossa seurata sydäntäni ja intuitiotani. No, Lumiin liittyviä asioita kyllä mietin, sehän on äidin tehtävä se. Ja erityislasten äidit ymmärtävät kyllä mistä puhun. 

Luin aurinkotuolissa lähinnä naistenlehtiä ja paria henkistä kasvua käsittelevää kirjaa. Valaistuinko? No en, mutta toki olo on nyt pitkästä yölennosta huolimatta pirteä ja täynnä tarmoa. Katsotaan, kauanko virtaa riittää, ennen kuin on taas loman tarpeessa, hehe. Olen pättänyt tänä vuonna, etten murehdi liikaa asioista, joihin en itse pysty vaikuttamaan, Hyväksyn, annan mennä, jos joku asia ei minulle ole tarkoitettu. Ja uskon saavani tilalle jotain minulle syvemmän tyydytyksen antavaa asiaa.

Olen sinut paniikkihäiriöni kanssa, se oli hyvä muistutus siitä, että kun viettää aikaa negatiivisten ja myrkyllisten ihmisten parissa, voi kamelin selkä joskus katketa, eikä siihenkään kuole. Se voi itse asiassa olla yksi parhaista asioista, mitä elämässä tapahtuu, koska se karsii kaiken epäolennaisen pois ja pakottaa sinut kuuntelemaan itseäsi. Loppukesä ja syksy olivat toipumisen aikaa ja tiedän, että tämäkin asia tuli opettamaan minulle jotain rajoistani ja itsekunnioituksesta. Tästä lähin suojelen sisintäni ja olen tekemisissä vain rakkaudellisten, minulle aidosti hyvää haluavien ihmisten kanssa. Koska kaikki eivät valitettavasti ole pohjimmiltaan hyviä. Jotkut haluavat pahaa, niin aikuisille kuin lapsille. Tästä kerron lisää tuonnempana.

Päätin tänä vuonna jatkaa harrastuksiani, joita ovat bloggaamisen ohella espanjan opiskelu, tennis ja laulutunnit. <3

Ja material girl kun olen, niin päätin myös uuden vuoden kunniaksi palkita itseni himoitsemallani Chanelin kaulakorulla. Olen siitä haaveillut jo pitkään ja metsästänyt sopivaa. Nyt löysin sellaisen Bangkokin lentokentän liikkeestä. Asukuvia tulossa pikapuoliin! 

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!<3 <3 <3


Blogger Template Created by pipdig