tiistai 26. marraskuuta 2013

Valohoitoa Phi Phi-saarilla!


Takana on pari superaurinkoista ja mieleenpainuvaa päivää Thaimaan kuuluisilla Phi Phi –saarilla, joilla on kuvattu leffojakin, muun muassa James Bond, sekä Leonardio Di Caprion Beach -leffa(on muuten hyvä mielestäni). Tämmöinen matkamme oli: Ajoimme taksilla hotellistamme satamaan noin tunnin verran. Satamassa vallitsi kaoottinen tunnelma: Ihmiset jonottivat kymmenien metrien pituisissa jonomuodostelmissa kuka mihinkin laivaan, jotka menivät monille eri saarille, eikä kenelläkään tuntunut olevan hajua siitä, miten hommaa hallinnoidaan. Thait huusivat kuka mitäkin ohjeita huonolla englannillaan ja meihin lätkäistiin tarrat, joissa luki laivamme numero(lisäksi tarvitsimme myös paperiset matkaliput). Tajusimme viimeistään siinä vaiheessa, että tämä tulee kestämään, eikä mitään aikatauluja noudateta, joten ostimme jätskit ja päätimme ottaa iisisti. Hikikarpalot valuivat pitkin selkää (no ainakaan ei satanut, sillä ilman katosta jonottaminen olisi kyllä ollut aivan - sanonko mistä). Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta laivaan, joka oli tilava ja alakertakin oli mukavasti ilmastoitu. Laivalla myytiin myös juotavia ja pieniä snackseja. Otin kirjan esiin ja kuuntelin, kun moottorit käynnistyivät. Itse laivamatka kesti vähän alle pari tuntia, eikä keinunnut juuri yhtään, meren jumalat olivat siis leppoisalla tuulella.
Phi Phin satamassa vallitsi vielä suurempi kaaos, joka ei näy kuvassa. Matkalaukkuja kärräävät miehet tööttäilivät menemään hurjina, kun ihmiset etsivät oikeaa osoitetta. Meillä oli jatkokuljetus long boatilla, joita näkyy myös tuossa ylemmässä kuvassa. Ehdimme todeta, että satama oli turistihelvetti, kunnes saimme venetaksin(long boatin) ja sovimme toisen pariskunnan kanssa yhteishinnaksi 1000 bahtia(noin 25 euroa). Katsokaas, hotellin  veneen piti tulla meitä hakemaan, mutta mitä pienistä…
Saavuimme Tohko Beach Resortiin, joka oli eräässä rauhallisessa saaripoukamassa. Sinne ei pääse kuin vesireittejä, joten kyseessä on todellinen getaway. Saarella oli vain tuo pikkuinen bungalowihotelli+ravintola, joka oli kyllä onneksi superhyvä! Bungalowimme oli ilmastoitu ja maksoi 90 euroa yö, joten mitään ilmaista se ei ollut. Sähköt toimivat vain klo 18-06 välillä. Wi-Fi toimi jotenkuten, mutta onneksi tajusimme sen vasta toisena päivänä, ettei tullut tuijoteltua konetta niin kauniissa paikassa.

Olimme yhdessä perheenä, uimme tuntikausia linnunmaidon kaltaisessa lämpöisessä meressä, söimme ihanaa ruokaa ja joimme drinkkejä. Niitä lähinnä sen takia, että minuun iski (tällä kertaa perusteltu) ötökkäpaniikki. Niin paljon kummallisia ötököitä saarella oli. Nukuimmekin moskiittoverkon alla, mutta pelkäsin irrationaalisesti, että joku mönkii sänkyymme yöllä. Eli esimerkiksi pitkäjalkainen rantarapu, ovemme ulkopuolella päivystävät gekot, tuhatjalkaiset, tai ällöttävät pienet koppakuoriaiset, jotka näyttivät kiviltä, joilla on karvaiset jalat. Eli elimme saarella luonnon rytmissä halusimme tai emme.
Mutta hauskaa oli ja ajantaju katosi hetkittäin, se kai on loman tarkoituskin. Paloinkin selästä kun uin tunnin putkeen. Suojakerroin oli 30, mutta silti...
Yöllä näkyi Otavan tähtikuvio täysin kirkkaalla taivaalla. Merenpohja oli läpinäkyvä ja meren loputon kohina tuuditti illalla syvään uneen. Nousimme yhdessä auringon kanssa ja vietimme loppupäivän sen alla. Täydellistä.


SHARE:

perjantai 22. marraskuuta 2013

Gekkopaniikki hotellihuoneessa!

Hei,

Kaksi päivää putkeen on satanut täällä J.W.Marriott Phuket Resort & Spa:ssa. Aluksi tuntui, että olemme tulleet paratiisiin (olemme kyseisessä hotlassa neljättä kertaa), mutta täytyy sanoa, että kun sataa, niin eipä täällä ole paljoa muuta tekemistä kuin syödä ja maata katoksen alla kirja/läppäri sylissä. Tai mennä rannalle katoksen alle hierontaan, mutta siihenkin kyllästyy viikossa, uskokaa pois. En tietenkään haluaisi olla Suomessa juuri nyt, mutta aurinko saisi jo pikkuhiljaa tulla täälläkin esiin. Hotellissa on onneksi loistava lasten leikkihuone, jossa Lumi viihtyy ja me saamme "omaakin aikaa". Koitan kirjoittaa romaaniani vaihtelevalla menestyksellä. Juuri nyt on hieman writer´s blockia havaittavissa...

Hieman matalapainetta havaittavissa täällä siis. Joka tapauksessa hotelli on yhtä ihana kuin ennenkin ja sänkykin kolme metriä leveä, joten nukumme siinä makeasti koko perhe. Ruoka on taivaallista ja joogaa/pilatesta/tennistä/uintia on tarjolla niin paljon, kuin sielu sietää.(paitsi sateella) Pieni ötökkäpaniikki tosin iski eilen, kun huoneeseemme oli pujahtanut pieni gekkolisko. Niitä on täällä joka paikassa, eivätkä pienet yksilöt ole ihmiselle vaarallisia, mutta ne voivat kyllä purra, jos niitä uhataan. Joten käsin niitä ei kannata hätistella seiniltä/katosta alas. Soitin heti hätäpuhelun respaan ja sieltä tuli gekkomies, joka teki 45 minuuttia töitä, jotta sai tuon hätääntyneen eläimen ulos täältä. Pelkään hysteerisesti kaikkia ötököitä ja vahdin silmä kovana, liikkuuko otus sillä aikaa kun odotimme pelastusjoukkoja. Ja liikkuihan se. Mutta onneksi lopulta löytyi verhojen väliin piiloutuneena.  Onneksi ei sängystä kesken unien. Yök!!! Ja toissa päivänä uimme hurjassa aallokossa, jonka jälkeen löysin hotellihuoneestamme viestin, että alueella on havaittu viisimetrinen suolavesikrokotiili. Meressä uimista ei kuulemma suositella, ennen kuin otus on löytynyt. Nice. 

Toivon hartaasti, että aurinko suvaitsee tulla esiin, kun lähdemme ylihuomenna neljäksi päiväksi Koh Phi Phi -saarille. Siellä on nimittäin aika ankeaa olla sisällä bungalowissa, jos vain sataa. Anyways, aurinkoa mieliin ja sydämiin!!!


Hotellin yleisiä oleskelutiloja.

Sunset ceremony hotellin aulassa.

Aurinkoisena päivänä tämä näyttää vielä upeammalta. Nyt auringonlaskua ei näy.

Nice dinner.
Lumi katselee eternity poolia.
Mai Khao-ranta pilvisenä päivänä.

Delin edustalla oleva allas. Ulkotulet sytytetään noihin lyhtyihin illalla, kun ei sada.





SHARE:

maanantai 18. marraskuuta 2013

Chanel-lakatut varpaankynnet asfalttiviidakossa!

Heips,

Viimeistä viedään, eli huomenna sanomme hyvästit kaoottiselle ja huumavalle Bangkokille ja suuntaamme kohti Phuketia ja ylellisen rauhallista perheresorttia. Eilen vietimme Loy Kratongia, eli valon juhlaa. Thaimaalaiset tekevät silloin banaaninlehdistä, kukista ja kynttiloistä asetelman, joka laitetaan jokeen kellumaan ja lähetetään toive perään. Thait ovat hyvin taikauskoisia ja toivovat näin saavansa hengiltä almuja ja hyviä asioita elämäänsä.  Perinteisesti krathong valmistetaan kerroksittain banaanipuun rungosta ja koristellaan banaaninlehdillä, kynttilöillä, kukilla ja suitsukkeilla. Välillä lisätään kolikko joenhengille. Laitoinpa minäkin omani uima-altaaseen, joka valomerenä täyttyi hotellivieraiden toiveista. Tänään olin sitten elämäni parhaassa jalkahoidossa tuossa keskustassa. Kahden tunnin session aikana hieromatuoli hieroi kivisiä hartioitani, kiinalainen musta tee lämmitti sisuksiani(tekee kumman hyvää helteellä) ja 
syliini iskettu iPad sivisti uutisillaan. Ensin jalat kuorittiin, kylvetettiin ja hierottiin, sitten kynnet ja kovettumat leikattiin ja hiottiin. Lopuksi kynnet  lakattiin Chanelin Le Vernis-sarjan aprikoosinvärisellä June-lakalla. Lopputuloksesta kuva alla, samoin kun Loy Krathong-juhlista hotellimme puutarhasta. Jos ja kun matkustatte Bangkokiin, niin voin lämpimästi suositella tätä hotelliamme, sen hinta-laatusuhde on lyömätön! Ja taitaa olla ainoa hotelli keskellä Bangkokia, jossa on suuret puutarhat ja tenniskentät. Eli vähän kuin resort kaupungin keskellä.







SHARE:

perjantai 15. marraskuuta 2013

Streets of Bangkok!

Hei,

Täällä sitä nyt ollaan nauttimassa helteistä miljoonakaupungin kuhinassa. Thaimaassa on alkanut  talvikausi, mikä tarkoittaa vakiosti yli kolmeakymmentä astetta, eli meidän mittakaavassamme kyse on varsinaisesta intiaanikesästä.  Ilman kosteus on melkoinen, mutta omasta mielestäni juuri sopivan miellyttävä. En esimerkiksi kärsi täällä astmasta, kuten kotona talvipakkasilla, yök. Ulos ei voi laittaa kuin kevyen kesämekon ja usein sekin on liikaa. Hotellimme on vihreä keidas keskellä pilvenpiirtäjiä ja sekopäistä liikennettä. Uima-altaalle ei kuulu liikenteen melua ja onkin melkein epätodellista olla täällä viettämässä "rantalomaa" keskellä kaikkea elämää ja sykettä. Tulimme tänne tiistai-aamuna ja jatkamme matkaa Phuketiin ensi viikon alussa. Tähän mennessä olemme muun muassa ajelleet Skytrainilla, matkustaneet jokilaivassa(jännittävä ja sykettä nostattava kokemus nopeine vaihtoineen "pysäkeillä"), kävelleet kilometrikaupalla pitkin Bangkokin katuja ja olleet ostosparatiisissa jossa koin elämäni kenkäkriiisin: NIIN ihania juttuja, ja haluaisin ostaa vaikka sun mitä mutta koot loppuvat yleensä 39, Aasiassa kun ollaan. Oma kokoni on siis 40. Kaikkia merkkejä löytyy ja vaatteiden/kenkien/korujen hinnat kunnon tavarataloissa ovat yllättäen miltei Suomen luokkaa. Ostan kuitenkin sata kertaa mielummin laatutavaraa kuin halpoja rättejä kadunvarresta. Vaikka toki rehellisyyden nimissä niitäkin tulee välillä ostettua, heh. Niin ja eilen olin elämäni ihanimmassa thaihieronnassa, josta pulitin noin 25 euroa. :) Hierontojen hinnat vaihtelevat hotellien kalliimmista(useita kymppejä) rantahierojiin, jotka ottavat halvimmillaan viitisen euroa 45 minuutin sessiosta. Laaduissakin on eroja. Rantahierojat harvoin ovat saaneet minkäänlaista koulutusta hommaan, joten usein lopputulos on yhtä tyhjän kanssa. Tennistä pelaamme päivittäin, uimme ja syömme (liikaa) ihanaa ruokaa. Tämä loma tekee todella hyvää sekä kropalle että mielelle. Ja avartaa taas tajuamaan, miten hyvin meillä on asiat Suomessa. Täällä luokkaerot ovat valtavat ja töitä tehdään 24/7. Siinä ei paljoa lomia kysellä ja turistien tipit ovat kullanarvoisia sekä monille ainoa palkka työstä. Tässä kuvia Bangkokin katuvilinästä.
Piilopaikkamme Swissotel Nai Lert Park.


Tytöt shoppaavat.

Katukeittiöistä saa parhaat herkut.


Mielenkiintoisia syötäviä.

Tuoreita hedelmiä, nam.

7-Eleven löytyy joka kulmasta.

Koulutytöt sillalla.

Jokilaiva on suosittu ja kätevä kulkuväline.
Näkymä Red Sky Barista 56.kerroksesta.

Buddhalaiset munkit kävelyllä.



SHARE:

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tosca Blu SS 14!


Moikkuli,
Viime torstaina löysin uuden viehättävän PR-toimiston, eli Mildhin osoitteesta Mannerheimintie 16 A. Toimisto oli viehättävä kattoterasseineen ja raikkaine tuotevalikoimineen.  Erityisesti tykästyin italialaisen Tosca Blu-merkin kattavaan laukku- ja kenkävalikoimaan. Hintahaitari ulottuu pienistä reilun satasen maksavista suojapussukoista ja käsilaukuista isoihin olkalaukkuihin, jotka ovat siinä 300 euron luokkaa. Lisäksi löysin pohjoismaisten Hestran ja Cauchon ihastuttavia nahkakäsineitä. Kaikki ihania, laadukkaita merkkejä, jotka eivät ole hinnalla pilattuja. Tiedän siis, mihin pukeutua ensi vuonna!Tässä kuvia ensi kevään ja kesän ihanuuksista.
Ja tänään nokka kohti Thaimaata ja Singaporea. Tulen viettämään seuraavat 6 viikkoa Aasiassa kirjoittamassa erästä juttua....kuulette siitä lisää ennemmin tai myöhemmin!

Mia

Hestraa, Cauchoa(ajokäsineet) ja Tosca Bluta(laukut+kengät). Ihania pastellisävyjä SS 2014.

TB SS 14

Tosca Blun laukkuja ja kenkiä SS14

Tosca Blun kevään ja kesän 2014 laukkuja ja kenkiä ja Cauchon käsineitä.

Neonväreissäkin löytyy Tosca Bluta. 
Cauchon nahkakäsineitä herkullisissa väreissä. Hinnat noin 50e/pari.

Macarons


Ehkä maailman paras jälkkäri, valkosuklaamoussea, pistaasipähkinöitä, kuivattuja mansikoita ja kukkia.

Päivän menu

SHARE:

perjantai 8. marraskuuta 2013

D&G:n kukat vai Pradan leopardit?

Hiphei,

Pr-toimistot on taas koluttu viime ja tällä viikolla pressipäivien merkeissä. Kaikkea uutta kivaa löytyi ja laitankin löytöjäni tänne blogin puolelle ihan pian. Oli vain ensin ihan pakko tehdä arskapäivitys, sillä löysin nämä kahdet ihanuudet Pr-toimisto Promodesta ja sekosin hetkellisesti. What´s new...? Olen siis lähdössä maanantaina kuudeksi viikoksi Aasiaan ja uusia arskoja tekisi taas mieli. Bangkokista tai Singaporesta saatan kyllä löytää myös jotain kivaa...no, nämä olivat kenties Helsingin parasta antia, minulle siis. Mulla on iso ja päättäväinen pää, joten aurinkolasienkin pitää olla isot. Ja näyttävät. Ja persoonalliset. Ja laadukkaat. Ja ja ja ja....!
Dolce & Gabbana lanseerasi nämä hyvin feminiiniset ja romanttiset kukkalasinsa toukokuussa. Ruusut nimittäin ovat suunnitelijakaksikon lempikukkia. Näissä tulee kukkea olo!

Ovh 436e. Hups!

Devil wears Prada..no ei sentään.
Nämä eksklusiivisen malliston Pradat tuntuvat heti omilta. Harmi vaan, että A) nämä ovat silmälasikehykset, joten joutuisi tilaamaan optikolta aurinkolasilinssit. B) Näitä ei kuulemma myydä Pohjoismaissa. No, ehkäpä sitten Aasiassa.... Ps. Näissä kuvassa olevissa ei ole vahvuuksia.
Ovh 326e.

No, ainahan voi haaveilla...











SHARE:

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tatuoinnin poisto Vol.1!

Hellurei,

Note to self: Jos olet nelikymppinen elämää nähnyt perheenäiti, niin menetkö laittamaan vanhan kulahtaeen tribaalitatuointisi päälle kolme kertaa isomman kuvan? Vastaus: Et. 
Menenkö minä? Vastaus: Totta kai! Mikä idiootti! Mutta puolustuksekseni luettakoon kohdat A ja B. A: Minua pyydettiin tv-ohjelmaan, joten sain tatuoinnin lähestulkoon ilmaiseksi. Ajattelin myös, että se kokemuksena olisi kiva ja avartava plus tunsn tatuoijan entuudestaan. B: Luulin oikeasti, että kulahtaneesta tribaalista tulee kaunis perhoskuvio, joka ratkaisee kaikki ongelmani ja neljänkympin kriiseilyni. Totuus oli tietenkin toinen. Vaikka helmikuussa kuvattu ja toukokuussa näytetty osuuteni HelsINK- ohjelmassa näyttikin kavereiden ja tuttujen silmissä onnistuneelta, voin kertoa, että kulissien takana koin paljon pahaa mieltä. Syy: Tatuointini värit levisivät ja muutenkin suureen kuvaan oli vaikea tottua. Tiedän, että itse sen halusin ja sovimme tatuoijan kanssa detaljit. Tosin vasta ennen ohjelmaa, eli noin puoli tuntia ennen kuvauksia näin mitä hän oli suunnitellut. En tajunnut, miten iso kuvasta käsivarressani tulee ja olenkin hävennyt ja peitellyt sitä koko kevään, kesän ja syksyn. Kuulemma värierä oli viallinen...  Päätin nyt joka tapauksessa, että NO MORE TATTOOS FOR ME ja aloitin kuusi viikkoa sitten pitkän ja tuskallisen operaation kohti kuvatonta kättä. 
Lähtötilanne heinäkuussa.
Ensimmäisen laserointikerran jälkeen iho oli vesirakkuloilla. Operaatio kesti puolisen tuntia puudutuksineen ja sattui niin pirusti, voin kertoa. Kipu oli kuin olisit saanut kivuliaita sähköiskuja ihoosi jatkuvalla syötöllä. Mutta kipuun turtuu ja kyllä sen kestää. Olenhan tatuoinnin ottanut ja hei, jopa synnyttänytkin! Sattuuko se enemmän kuin tatuoinnin otto? No, erilaista kipua, mutta aika samoihin mielestäni menee. Ensimmäisestä kerrasta on nyt kuusi viikkoa, mikä on suositusväli laseroinneille. Koska olemme lähdössä Thaimaahan ensi maanantaina, niin en ehdi käydä ennen sitä toista kertaa, sillä muuten en voisi olla auringossa ja uimavedestäkin voisi tulla tulehdus. Muistan myös suojata laseroidun alueen aina 50 suojakertoimella tai peitän sen. Tässä alla siis tilanne ekan laseroinnin jälkeen, kun iho on parantunut kunnolla, eli kuvat on otettu eilen. Laitan lisää kuvia, kun kuva taas vaalenee

Ennen vanhaan tatuointeja hakattiin syvemmin ihoon. Tänä päivänä tekniikka on muuttunut ja mustetta saadaan helpommin pois. Itselläni on tuon köynnöskuvan alla sellainen 16 vuotta vanha tribaali, että saa nähdä lähteekö.  Ja poistatan siis vain keskellä olevaa mustaa köynnöstä, en perhosia, ainakaan vielä. Niitä on kolme ja ne kuvastavat minua, miestäni ja tytärtäni, eli tärkeintä saavutustani, perhettä.


Laseroinnista syntyy ns.popcorn-efekti, jolloin laser alkaa hajottaa väripigmenttiä ja iho näyttää hetken aikaa tuolta.

Tässä vielä yleisiä ohjeita tatuoinnin poistoa harkitsevalle:

Mitä laseroinnissa tapahtuu?
Tatuoinnissa on pigmentti, johon laser-säde reagoi. Pigmentti hajoaa mikroskooppisen pieniin osiin, jotka pikku hiljaa poistuvat elimistöstä verenkierron ja aineenvaihdunnan kautta. Iho puudutetaan haluttaessa(suosittelen!) ja hoito kestää laitteesta riippuen 10-45 minuuttia.

Paljonko se maksaa?
Yksi hoitokerta maksaa tatuoinnin suuruudesta ja hoitopaikasta/laserin tehokkuudesta riippuen 150-450 euroa. Eli hintahaitari on suuri, eikä halvalla pääse. Jos valitsee halvemman vaihtoehdon, niin voi olla, että kyseisessä paikassa laser on tehottomampi ja hoitokertoja tarvitaan enemmän, jolloin lopputulos tulee silti yhtä kalliiksi tai kalliimmaksikin, kuin on halunnut.

Kuinka monta kertaa?
Hoitokertoja on todella vaikea arvioida ja se on jokaisen kohdalla yksilöllistä.  Mutta myös paikka, aineenvaihdunta, iho yms. vaikuttavat siihen kuinka paljon hoitoa tarvitaan. Jotkut selviävät parilla kerralla, toiset tarvitsevat 10. Hoitokertoihin vaikuttavat muun muassa tatuoinnin väri, värin laatu,tatuoinnin ikä sekä tatuoinnin paikka. Koko rumbaan menee helposti vuosi.

Sattuuko se?
Kyllä. Ennen toimenpidettä kannattaa iho suojata puudutusaineella, jota toimenpiteen tekijältä varmasti löytyy.

Jälkihoito:
Heti laseroinnin jälkeen tatuointi punottaa, saattaa vuotaa verta ja alue on turvonnut. Turvotus laskee kyllä melko pian. Itselläni meni reilu vuorokausi. Minulle nousi myös vesikelloja,mutta kaikille ei niitäkään tule. Rakkuloita EI sitten saa puhkaista, koska ne voivat aiheuttaa arpia. Hoidettua aluetta kannattaa rasvata ahkerasti, ihan kuten tatuoinnin otonkin jälkeen. Hyviä voiteita ovat lievien palovammojen hoitoon käytetty Aloe Vera, Bebanthen, tai Hirudoid forte, sillä se nopeuttaa pintaverenkiertoa. Myös runsas veden juonti, liikunta ja saunominen ovat hyväksi koska ne vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Paranemisvaiheessa hoidettava alue saattaa kutista paljon, mutta raapimista kannattaa välttää. Jossain vaiheessa mustetta poistuu myös hilseilevän ihon mukana,  mutta raapiminen ei kannata, koska samalla saattaa repäistä ihosta palasia irti, jotka taas aiheuttavat niitä arpia.

Jääkö sitä arpea?
Ei. Arpea ei jää, sillä laser ei riko ihoa, pelkästään väripigmenttejä. Joillakin saattaa alueella huomata jonkin verran pigmenttimuutosta, mutta tämä on väliaikaista ja iho palautuu kyllä entiselleen.

Tässä linkkejä paikkoihin Helsingissä, joissa laserointeja tehdään:

Ps.Kannattaa googlailla ja käydä ilmaisissa konsultaatioissa, jotta löytää itselleen sopivimman vaihtoehdon. Itse kävin Eiran Sairaalassa ja olen ollut tosi tyytyväinen ainakin tuohon yhteen kertaan. Palataan asiaan siis kun palaan 6 viikon reissultani ja käyn seuraavan kerran hoidossa.
SHARE:

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Gloria Blog Awards!

Hei,

Perjantaina juhlittiin jo toista kertaa Gloria Blog Awardseja, tällä kertaa Marina Congress Centerissä. 
Itse tein paikalla seurapiiripalstaa ja tutustuin samalla ihaniin bloggareihin ja juhlavieraisiin. Olin aulan kuvausseinällä ottamassa ylös juhlavieraiden nimiä ja tunnelmia. Aika hässäkkä siinä oli, kun vieraita oli kuin olikin noin 500... kaikki meni kuitenkin hienosti ja ehdin jopa maistaa illan herkullista menuta, jonka oli loihtinut Meri-Tuuli Lindström. Illan juonsi itsekin blogeja rakastava toimittaja Anna Perho ja ohjelma päättyi klo 22. Mukaan sai viehättävän lahjakassin, jossa oli uusimmat Gloria-lehdet, Fazerin uutuuspatukka, Tikkurilan pensseleitä ja maalinäyte, Fazerin ruispuikuloita, alennuskuponkeja ja sen semmoista kivaa. Palkintogaalassa valittiin siis Glorian mielestä tämän vuoden parhaat tyyli -ruoka ja sisustusblogit, ja ne olivat:


Paras tyyliblogi:  Stella


Kaunein tyyliblogi: Fashion Worries


Paras sisustusblogi: RAW design blog


Paras vintageblogi valittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, voittaja oli Vihreä kamari

Kaunein sisustusblogi: Caisa K.
Yleisöäänestyksen kaikissa kolmessa sarjassa nousi selvästi yksi blogi ylitse muiden. 
Tyyliblogeista eniten ääniä sai Kalastajan vaimo. Blogi löytyy Me Naiset -lehden nettisivuilta, ja siinä Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona, kahden söpöliinin äitinä ja kauniiden turhakkeiden ystävänä.

Ruokablogien sarjassa suosikiksi nousi jo toisen kerran (lukijoiden suosikki myös Gloria Blog Awardsissa 2012) Kinuskikissa. Kinuskikissa esittäytyy leipomista rakastavaksi 6-vuotiaiden kaksostyttöjen emoksi, ja myös blogi on jo 6-vuotias.

Sisustusblogeista pidetyin oli Valkoinen Harmaja. Sen pitäjä Suvi M. on sisustuksesta ja muodista kiinnostunut päälle kolmekymppinen kahden lapsen äiti, joka sisustaa kotiaan ajattoman moderniin tyyliin. Blogi on Divaani-lehden sivuilla.
Lue lisää Gloria Blog Awardsista täältä
Lisää kuvia ja tunnelmia Instagramissa ja Facebookissa hashtagilla #gloriablogawards

Lähde: www.gloria.fi
Päivän asu: Mekko Giorgio Armani, karvaliivi Tukholmasta, kengät Kenkä-Kolo.







SHARE:
Blogger Template Created by pipdig