torstai 29. lokakuuta 2015

Valitse paras hattu ja voita!

Ajattelin järjestää pitkästä aikaa jännittävän arvonnan ja kysyä samalla mielipiteitänne siitä, millaisen hatun hankin kevääksi. Kävin Milttonilla, jossa oli siis eilen  pressipäivä ja kokeilin näitä kotimaisen KN Collectionin hurmaavia hattuja. Olisiko niistä joku minulle se oikea? Äänestää voit tähän alle tai sähköpostiini malmimia@gmail.com. Kaikkien vastanneiden kesken arvon ACO: n lahjapakkauksen, johon kuuluu antiage-päivävoide, antiage-yövoide sekä puhdistusmaito kuivalle iholle.


Numero 1 on Leonia-turbaani.


Numero 2 harmaa lierihattu.

Kolmonen on Hanna-niminen roosanvärinen lierihattu.

Nelonen hurmaa 20-luvun tyylillään.

Vitonen on upea turbaani.

Kutonen taas Stella-niminen lila ihanuus.
Kas, tässä palkinto.

Ja numero 7 sama Stella keltaisena.


SHARE:

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tyttöjen ilta Långvikissa!

Espanjassa asuva taiteilijaystäväni Maiju saapui Suomeen ja järjesti eilen mitä mahtavimman tyttöjen illan Långvikissa Kirkkonummella, jossa 25 ihanaa jumalatarta pääsi nauttimaan upeasta miljööstä saunoineen, illallisineen ja tyttöjen juttuineen. Aloitimme illan tunnelmallisella rantasaunalla. Osa saunojista pulahti jopa hyiseen mereen, hrrr. Kylpylässä saa myös spa-hoitoja ja liikuntamahdolisuudetkin ovat kattavat. Tällä kertaa keskityttiin aistinautintoihin, eli syömiseen ja juomiseen, sekä seurusteluun. Sitten pääsimme juhlavaan Kekkosloungeen nauttimaan ikimuistoisesta illallisesta. Seura ja ruoka olivat ensiluokkaisia.  Voin lämpimästi suositella paikkaa kaikille!
Emäntämme Maiju Tirri vaikutusvaltaisessa seurassa.

Långvikin upea aula.

Upeat naiset, joista lähti jonkin verran ääntä(onneksi oli oma lounge)!

25 naista Urkin kanssa illastamassa. Menu oli loistava ja desibelit korkealla.

Alkuruokana oli Ahvenanmaan karitsaa, maa-artisokkaa ja lipstikkaa. 
Pääruokana savustettua kuhaa ja vehnähelmiä ja tummaa omenakastiketta.

Jälkkärinä karamellifudge, kuusenkerkkää ja mustaherukkaparfait.

SHARE:

tiistai 20. lokakuuta 2015

Sandro Eira, 5 tähteä!

Ajattelin tiistain piristykseksi suositella Sandro Eiraa, jossa vierailin pari kuukautta sitten. Vuosi sitten avattu ravintola jatkaa mielestäni samaa tasokasta, mutta rentoa linjaa kuin Kallion "isoveljensä", joka on muutamassa vuodessa noussut yhdeksi Helsingin suosituimmista ravintoloista. Eikä se enää todellakaan ole hipstereiden erityisomaisuutta, vaan siellä käy porukkaa laidasta laitaan.

Sando tarjoaa aamulla aamupalaa, iltapäivästä iltaan a la cartea ja viikonloppuisin on tarjolla se kuuluisa brunssi, josta lauantaisin vegeversio ja sunnuntaisin myös lihaa. Ravintolassa on usein live-artisteja ja/tai DJ soittamassa musiikkia. Catering-puolesta vastaa Richard McGormick, joka on lanseerannut muun muassa Taste of Helsinki -tapahtuman vietnamilaisine hodareineen ja lähiruokineen.

Sandron brunssi on valittu useissa äänestyksissä kaupungin parhaaksi. Sandron henkilökunta on kotoisin 12 eri maasta ja keittiö ammentaa Pohjois-Afrikan mausteista ja mauista. Hummusta, tsatsikia, harissaa, minttujugurttia, granaattiomenansiemeniä, vuohenjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, sahramileipää, lammasta, falafelpyöryköitä...slurps!

Tästä voit kurkata herkullista ruokalistaa, joka on siis identtinen molemmissa Sandroissa. Pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin. Takaan,  ettet tule pettymään. Vaikka ravintola on täynnä(kuten meidän illallisellamme oli), annokset tulivat nopeasti, laatu oli kunnossa ja palvelu pelasi. Brunssilla voit joutua jonottamaan ja kokemus ei muutenkaan ole yhtä rauhallinen kuin kynttiläillallisella. Ruoka kuitenkin on sen arvoista. Oletko itse käynyt Sandrossa ja mitä tykkäsit?
Sandro Eiran sisustus henkii pohjois-afrikkalaista tunnelmaa.

Vuohenjuustosalaatti.

Sandro Eira sijaitsee Tehtaankadun päässä, viehättävässä vaaleanpunaisessa talossa. Samassa, jossa Ville Valokin aikanaan asui. 
Tunnelma ravintolassa on lämmin ja välitön. Kuin olisi astunut marokkolaiseen perheravintolaan sisälle. Oranssit seinät ja lämmin valastus houkuttelevat astumaan sisälle. 
Oma annokseni, eli Falafel-salaatti. Pahoittelut heilahtaneesta kuvasta, mutta voin kertoa, että taivaallista oli!

Johtuneeko omista suomalais-algerialaisista sukujuuristani, mutta pohjois-afrikkalainen ruoka puhuttelee minua syvästi ja tuo auringon sydämeeni, ripauksen lämpöä koleaan Pohjolaan. Ja taas olo on vahvempi kestämään arjen paineet.


SHARE:

perjantai 16. lokakuuta 2015

Äidin toive-elokuva(viisi tähteä)!

Näin ihanan ja ajatuksia herättävän leffan torstaina. Nimittäin Joonas Berghällin Äidin toive-dokkarin. Oli mahtavaa, että kerrankin keikan jälkeen EHDIN jäädä katsomaan jotakin. Kyseessä oli viiden vuoden työn vaatinut tunteikas projekti ja paikalla oli dokumenttielokuvan äitejä, mikä teki illasta poikkeuksellisen.

Elokuvassa siis kerrotaan 10 naisen tarina eri puolilta maailmaa. Se on jakanut kriitikkojen mielipiteitä. Totta on, että se on aika rankka ja keskittyy melko äärimmäisiin  ja järkyttäviinkin äitiyskokemuksiin(vakavasti sairas lapsi, kuolemaantuomittu poika, onnettomuudessa hukkunut poika, äärimmäinen köyhyys, stripparina työskentelevä äiti, insestin uhri jne). Mutta oli siinä myös toivoa. Välillä kerronta on hieman poukkoilevaa. Juuri kun on saanut kiinni yhdestä stoorista, nin hypätäänkin seuraavaan. Jotkut jäävät ohuemmiksi pintaraapaisuiksi kuin toiset. Osa tarinoista menee todellakin ihon alle. Sitten jäin myös miettimään, että mikä se äidin toive oikeastaan on? Punainen lanka? Antaa lapsille parempi elämä? Universaali itsestäänselvyys, jonka tiesi jo näkemättä elokuvaa. Mutta kyllä äidit ympäri maailman ansaitsevat tulla ylistetyksi, vaikka kliseisestikin.

Lopussa moni tarina saa onnellisen jatkumon. Kuvaus oli huippuluokkaa ja tunteikas musiikki hemmotteli aisteja. Leffan suolaa olivat astronautti Karen L. Nybergin hauskat leijumisvideot avaruudessa, sekä ihan leffan lopussa hetki, jolloin hän on taas kotona pienen poikansa luona ja tämä sanoo vihaavansa äitiään. (Koska tämä on ollut avaruusmatkalla puoli vuotta). Sitten Karen sanoo vain tiukasti, ettei ädille saa sanoa noin ja halaa poikaansa, joka lopulta pyytää anteeksi ja halaa takaisin. Oli mahtavaa sukeltaa eri tilanteisiin, kulttuureihin ja koteihin ja tehdä samalla pieni matka maailman ympäri.

Tarinoita yhdisti kulttuurista riippumaton äitien väkevä rakkaus ja sankarillisuus, mikä ehkä liikaakin korosti äitimyyttiä.  Mukana olisi voinut olla joku ei niin sankarillinen äiti. Tai olihan siellä syyllisyyttä kokevia ja poissa oleviakin äitejä. Mutta siis sellainen, jolle äitiys olisi vaikeaa tai joka ehkä jopa katuisi lapsen saamista. Sellaistahan ei saa sanoa ääneen. Äitiys on niin suuri asia, ja äidin rakkaus(tai rakkauden puute) joka tapauksessa niin suuria voimia, että aiheesta ei voi saada aikaan kuin suuria tunteita katsojassa.(Jollei ole täysin empatiakyvytön/tunteeton). Eli voin kertoa, että herkillä mentiin ja alusta loppuun saakka kyyneleet kihosivat silmiin. Kehotan siis ottamaan nessupaketin mukaan. Joku kriitikko sanoi, että tästä elokuvasta lähtee puhdistautuneena ja se on juuri näin. Viisi tähteä.

Leffan kutsuvierasnäytös järjestettiin torstaina Bio Rexissä. Näytös oli UNICEFin kanssa toteutettu, joten esimerkiksi UNICEFin hyvän tahdon lähettiläät Iina Kuustonen ja Jaakko Saariluoma istuivat edessäni. Ja näin, kuinka Jaakko pyyhki silmäkulmiaan useasti leffan aikana. Ihanan herkkä mies.
Elokuvan tähtiä, eli äitejä ja tyttäriä eri maista Bio Rexin lavalla.
 Oikealla on amerikkalainen astronautti Karen J. Nyberg, jonka sukujuuret juontavat Norjaan.



SHARE:

tiistai 13. lokakuuta 2015

Anne-Mari Pahkalan näyttelyssä!

Vaatemuotoilija Anne-Mari Pahkalan AIME-Art of Fashion -näyttely avautuu huomenna galleria Saimassa Kaivopuistossa ja se on asujen, kuvien, taidelasin ja videoinstallaation keinoin toteutettu kokonaisvaltainen muotikokemus. Anne-Mari tuli suuren yleisön tietoisuuteen Muodin Huipulle -ohjelmasta. Hänen kädenjälkeään on nähty esimerkiksi Jannika B:n ja Martina Aitolehden päällä sekä Linnan juhlissa. Hän on toiminut pukusuunnittelijana Espase Louis Vuittonin galleriassa Tokiossa sekä muotitaidenäyttelyssä Shanghaissa. Lahjakas ja kansainvälisestikin noteerattu lupaus siis.
Taiteilija itse kertomassa töistään näyttelyvieraille. 
Upeat valokuvat olivat Heli Hirvelän, Nana Simeliuksen ja Luiza Lehtisen ottamia.

Kertakaikkiaan ihanan unenomaisia valokuvateoksia.
Anne-Mari suunnitteli viinitalo Torresille Vina Esmeralda mainoskampanjan silkkiasut.

Uniikit silkkiasut ovat kaikki kaupan, kuten kaikki näyttelyn esineet.

Etualalla oleva uniikki pitsimekko teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Hinta 890e.
Pienessä galleriassa oli tiistai-illan kutsuvierasillassa tiivis tunnelma.


SHARE:

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hullujen Päivien saaliit!

Huhuu...taas ne ovat ohi tältä vuodelta, nimittäin Hullut Päivät. Tänä vuonna tein kaksi täsmäiskua, keskiviikkona ja sunnuntaina. Ja piipandinhan tosiaan tytön kanssa perjantai-iltana pikaisesti mestoilla. Noilla kerroilla mukaan tarttui sekalaisia asioita, mutta mielestäni mitään turhaa en tänä vuonna hamstrannut. Pienempiä juttuja, kuten jokavuotiset suklaavarastot täyteen(jouluksi, juu juu), pikkuhousua ja sukkaa, dödöä ja muuta sälää en tänne laita, isommat hankinnat vaan.
Rosamunden ihania silkkitoppeja kaikissa väreissä 34.90 e/kpl.
Andiatan kietaisumekko 139e.

Sandin tunika 140e. 
Bogin söpöt leggarit Lumille 7.90/kpl.



Marco Polon neule 109e.

Goretex-talvikengät Lumille 59.90e.

Armani Jeansin farkut 89.90e.

Onlyn ihana vaaleanpunainen swetari, joka on päällä tälläkin hetkellä. Erityisesti teksti hurmasi minut: We´ll always have Paris. A bad day in Paris is still a good day anywhere else. 19.90e.

Christelle&Co:n swetari 19.90e. Pahoittelut rypyistä.
Pip Studion mukit 4 kpl 19.90e.

Noomin veluuriverkkarit, yhteensä 45e.
SHARE:

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Avonin meikissä!

Hauska selfie mahdollistui jättimäisen selfiekepin ja Myposen avulla.

Keskiviikko-illan piristys oli Avonin bloggaaja-ilta, jossa esiteltiin kauden uutuustuotteet, herkuteltiin, meikkailtiin ja juotiin skumppaa. Viimeisestä tällä kertaa ihme kyllä kieltäydyin ja kieltäydyin tänään jo TOISTAMISEEN. Olin päivällä Valkeakosken kaupunginteatterin pressissä, jossa tyydyin appelsiinmehuun, vaikka tarjolla oli kuohuvaa, hmm. Mikäköhän raivoraitis musta on tulossa?! Tai sitten osaa enää pitää hauskaa....tai no, olinhan kuitenkin töissä ja illalla hakemassa lasta kaverin luota, joten en halunnut tuoksahdella viinaksilta ja joutua selittelemään työmaajuopottelua kunnon kansalaisille, jotka eivät välttämättä ymmärrä tätä toimittajien ja bloggaajien ammattitautia. Sori vaan kollegat! Tätä on siis aikuisuus. 

Mutta Avonin ilta oli siis ihana ja onnistunut. Sain kevyen meikin, kuulin uudistuneista nettisivuista, sekä siitä, mitä Avonin osastolla tapahtuu I Love Me -messuilla viikon päästä viikonloppuna. Siellä tulee olemaan ainakin huulipunan ja ripsarinvaihtopiste, jonne voi jättää vanhan huulipunansa tai ripsarinsa ja saada Avonin uutuustuotteet tilalle. Tiesitkö muuten, että ripsari pitäisi vaihtaa uuteen joka kolmas kuukausi?! 

Tavallaan järkytyin tästä tiedosta, vaikka olen sen joskus aiemminkin kuullut, koska olen todella huono luopumaan rakkaista "ystävistäni", paitsi tietenkin, jos ne kuluvat/kuivuvat loppuun. Messuilla tulee olemaan myös sama jättimäinen selfiekeppi ja fotoseinä, joiden avulla otin yllä olevan kuvan. Nähdään messuilla!





Uudessa kuvastossa on satoja herkullisia tuotteita.

Nälkää ei tarvinnut tilaisuudessa nähdä.

Illan menu.

Kevyessä kenttämeikissä lähinnä freesattiin pohja ja kokeiltiin uusia huulipunasävyjä. Minulle valittiin spotlight coral -sävy Avon Luxe -sarjasta. Mitä tähän voi muuta sanoa, kuin että anna naiselle se oikea huulipuna ja hän voi valloittaa maailman!

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig