lauantai 22. heinäkuuta 2017

Superihana luomushampoo- ja hoitoaine mökkisaunaan!

Mikä onkaan ihanampi nautinto, kuin se raikas tunne saunan jälkeen mökillä? Eipä juuri mikään ja siksi lähdinkin taas viikonlopun viettoon Pyötsaareen. Mukaan pakkasin Frantsilan koivu-turveshampoon- ja hoitoaineen. Ne eivät tuhoa luontoa, koska ovat vegaanisia, eikä myrkkyjä imeytymään pääse ympäristöön. Ovat siis täydelliset tuotteet mökkisaunaan ja miksei kaupunkiinkin.

Frantsilan Luomuyrttitila on yksi Suomen suurimpia yrttien luomuviljelijöitä. Frantsila myös jalostaa yrtit itse tuotteiksi ja yrityksen valikoimiin lukeutuu yli 200 korkealaatuista yrttivalmistetta. Frantsila pyrkii luonnonmukaisen yrttiviljelyn, luonnonmukaisten yrttituotteiden ja koulutuksen kautta edistämään ihmisten fyysistä, psyykkistä ja henkistä hyvinvointia ja kasvua tasapainossa luonnon kanssa.

Frantsilan Luomuyrttitila sijaitsee Hämeenkyrössä, noin 40 km Tampereelta Vaasaan. Tila tarjoaa palveluita myös matkailijoille ja turisteille sekä järjestää erilaisia hyvän olon kursseja. Olisipa mukava joskus mennä. Ihanaa viikonloppua kaikille!


Koivu-Turve- shampoo ravitsee ja elvyttää normaalit ja kuivat hiukset. Pesee hiukset puhtaiksi ja palauttaa niiden luonnollisen kiillon. Vegaaninen. Koivu-Turve -hoitoaine antaa hiuksille luonnollista elinvoimaa, hoitaa hiuspohjaa ja ravitsee hiukset syvältä tehden niistä kiiltävät ja helposti kammattavat. Vegaaninen. Ovh 200ml/13e.


Sitten voikin tuijotella saunanraikkaana saaristomaisemia. 
Luonnon omat värit eivät tarvitse filttereitä.




SHARE:

torstai 20. heinäkuuta 2017

Aikuisten ystäväkirja: 15 sekalaista faktaa minusta!

Minäkin toteutan tämän hauskan blogihaasteen kun kerran kaikki muutkin. Tämä on mielestäni hauska idea, jossa oppii toisista ja miksei itsestäänkin uusia puolia. Heitän samalla blogihaasteen eteenpäin aikuisille bloggaajakavereilleni Business woman Helsinki -blogin Pialle sekä Fab 40something -blogin Marjukalle. Ja tietenkin kaikille teille ihanat lukijat! Tehkää vaikka oma versio tästä FB:hen, kun kaikilta ei varmaankaan löydy omaa blogia. Nautitaan tästä(kin) koleasta heinäkuun päivästä!

AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA


Nimeni on: Mia Sophia Malmi. Äidin äidin tyttönimi oli Pihljerta, mikä tarkoittaa Nuolisydäntä ja on siksi musta tosi romanttinen.
Voisin vaihtaa sukunimeni joskus Pihljertaksi ja alkaa käyttää toista nimeäni(Sophia). 
Jotkut tosin kutsuvat minua: Midiksi(Olin -96-97 tyttöbändi Plussassa, jossa nimeni oli Midi. Se oli jo ylä-asteella lempinimeni.  XL5:n Mica c:llä oli saman tuottajan(Kristian Maukonen) neronleimauksia. No, se oli sitä aikaa se. Jumalainen ysäri, ah! Mua on kutsuttu myös Miumauksi, mikä oli aika hellyyttävää(ex-työpaikassani Aller Julkaisuissa).
Olen syntynyt vuonna 1972 eli olen siis mielestäni 40+. Fyysisesti tunnustan tämän, koska kremppaa jos toista pukkaa päivittäin, henkisesti olen ihan pentu ja hyvä niin.
Lapsuuskotini langallinen numero: 09738059. Hyvin muistin. Toi loppuhan oli se "nollaviisysi", jonne sai soitella ja kysellä, että "kuka tuli"? Tämän muistanevat vain ikätoverini.  Ja hyvä niin. :D
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Oopperalaulaja tai kirjailija. Myös näyttelijän ammatista ehdin haaveilla, mutten uskaltanut ihan Teatterikorkean pääsykokeisiin. Ylioppilasteatterin pääsykokeissa käväisin, mutta karsiuduin ensimmäisten joukossa. Ajattelin aina, että saan kaksi lasta, tytön ja pojan. Standardi. No, elämä ei useinkaan mene niin kuin suunnittelee, mikä voi olla ihan hyväkin asia.
Mutta isona minusta tulikin: Toimittaja, joka on tehnyt 3 kirjaa. Ja maailman ihanimman tytön äiti.
Täydellinen puoliso: Täydellisiä ihmisiä/puolisoita ei ole, mutta itselleni täydellinen on oma puolisoni, joka jaksaa seistä rinnallani minua tukien ja kuunnellen. Hän on paras ystäväni ja elämänkumppanini. Onhan meillä omat kivikkomme, lähinnä arkiset jutut. Mutta perusasiat ovat kunnossa: Luottamus, kunnioitus, ystävyys, intohimo. Rakkaus on vuosien myötä muuttanut muotoaan monesti, mutta vain vahvistunut. Ja hän saa minut nauramaan. Se on kuulkaaa tärkeää.
Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: Kostonhimoinen? Koska ensimmäisen poikaystäväni jättämisen jälkeen(hän petti minua), kostin ja hän kyllä ansaitsi sen. Tosin olemme tavanneet vuosia sen jälkeen ja hän myönsi olleensa K-pää. En väittänyt vastaan. Koska anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa.


Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Halailisin enemmän lastani ja miestäni.
Harrastan nyt: Bloggailua ja lukemista. Yritän myös aloittaa laulutunnit taas vuosien tauon jälkeen. Elokuun alussa on eka kokeilutunti uuden open kanssa. Ja espanjantunnit myös!
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Vain elämää -hittejä ja laulan mukana! :D
Noloin tv-ohjelma josta pidän: Pakko varmaan vastata tähän Kauniit ja Rohkeat. Sen juonenkäänteet ovat jo niin uskomattomia, että se lähentelee taidetta.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Olen aika laiska kokki, mutta perusjutut, kuten makaroonilaatikot ja lasagnet pyöräytän kyllä. Haluaisin oppia tekemään algerialaista perinneruokaa. Rakastan kyllä(yleensä muiden tekemää) hyvää ruokaa.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Kyynelkanavani ovat aina viritettyinä, olen todellinen itkijänainen, kun sille päälle satun. Eli liikuttava kohtaus tosi-tv-sarjassa riittää. Se aamuisin Neloselta tuleva eläinlääkärisarja, jossa jouduttiin tänään lopettamaan koira, sai padot aukemaan.
Lapsuuteni lempilelu: Barbiet, pullukkaponit(MLP)ja Pink Panther -pehmo, jonka ristin Valdemariksi ja ripustin seinälle naulaan.
Lempilelu nykyään: Kännykkähän se taitaa olla.
No niin, teidän vuoro!



SHARE:

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Päivän asu ja kesän tuoksu nro. 1!

Ihanaa Naistenviikkoa! Se on siis tänään alkanut seitsemän päivän ajanjakso 18.–24. heinäkuuta, jolloin suomalaisessa almanakassa on vain naisten nimiä. Silloin juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa ja Tiinaa monine nimimuunnoksineen. Kaikkiaan naistenviikolla on almanakassa 32 nimeä, ja silloin viettää nimipäiväänsä noin 627 000 naista, joista 280 000:lla on silloin ensimmäisen etunimensä mukainen nimipäivä. Oma nimeni ei naistenviikolle osu, osuuko sinun? Joka tapauksessa tässä tämmöinen lyhyt piristys tiistaille. Eli päivän asu sekä kesän upein tuoksu Guccin Flora. Kannattaa tutustua Stokkan Junarose-valikoimaan, isompien tyttöjen kokoja löytyy suurella haitarilla aina 40-54. Tämä mekko on kokoa 40 ja se kinnasi hieman hihoista, joten 42 oli oikea koko tästä mulle. Keveässä mekossa on trendikäs polven yli ulottuva helma ja 3/4-mittaiset hihat. Kukkakuosi sopii kesään. Pääntie on pyöreä, niskassa on napillinen pisarahalkio. Ja tämä maksoi alessa vaivaiset 23 euroa!
Junarosen mekko Stokkalta. No make up day.
Guccin Flora on niin ihana! Eau de Parfum –tuoksussa on ruusun ja Osmanthus –kukan pohja, jota santelipuu ja patsuli tasapainottavat. Ensituoksun raikas sitrus ja pioni viimeistelevät kukkakimpun. Tuoksu ei ole ainoastaan intensiivisempi ja ylellisempi, vaan se myös kestää iholla kauemmin. 30ml/56e.




SHARE:

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Paras muotoilutuote kesähiuksille!

Tässäpä oiva vinkki kurittomille kesäkutreille: Moroccan oil texture clay on unisex-tuote, jolla kesytät ja siloitat pörrön, hankit kiiltoa ja pitävyyttä ja muotoilet siinä sivussa. Kätevää vai mitä?
Oman tukkani annan kesän ajan olla melko luonnotilassa, vain yhtä tai kahta muotoilutuotetta käyttäen.Kesällä tulee pestyäkin tukkaa milloin milläkin mökkisaunaan jääneellä purnukalla. No ei se mitään. Syksyllä käyn sitten taas laittamassa kuontalon kuntoon värillä ja leikkauksella. Mutta tämän tuotteen käyttö on superiisiä. Hierot pienen määrän kämmenellä ja sujautat joko pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin ja muotoilet. Se sisältää yhdestelmän arganöljyä, sheavoita sekä bentoniittisavea. Tuoksu on miellyttävä, kuten kaikissa sarjan tuotteissa. Se ei myöskään tahmaa.
Riittoisa 75ml pakkaus kustantaa n. 25e.




SHARE:

torstai 13. heinäkuuta 2017

Kesän huolettomin jumpsuit(joka sopii kaikenkokoisille)!

Joskus yllätän itsenikin. Nimittäin enpä olisi kuvitellut pukeutuvani näillä kilometreillä ja senteillä kukalliseen jumpsuitiin. Sitä ajattelee, että kukkakuosi on huutomerkki, joka leventää entisestään jo leveää....no niin.

Huolet pois, kesän huolettomin jumpsuit on täällä! Jos olet kyllästynyt kukkamekkomeininkiin, kokeile tätä. Sekin Oasikselta. Lupaan, että Oasis-postaukset loppuvat tältä erää tähän. Satuin vaan tekemään niin makoisia löytöjä sieltä, etten voi kuin suositella.

Asu on niin mukava päällä, että tuntuu, kuin kulkisi verkkareissa. Mutta ei onneksi siltä näytä. Tämän saat Oasiksen nettikaupasta hintaan 55 euroa ja takaan, että se on kesän huolettomin vaate. 
Ps. Mulla on päällä M-koko, enkä todellakaan ole mikään pajunvitsa, minkä jo tiedättekin. :D





Tekstiilikaksoset! Kanssani kuvassa Kors and coffee-blogin ihana Tuija.

Ostettiin samanlaiset ja kuten näkyy, monenlaiset popot sopivat, riippuen, haluaako pituutta, vai mukavuuutta vai mitä.

SHARE:

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Täydellinen laukku, vai täydellinen huijaus?

On olemassa sanonta: Jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti on. Sain tästä kipeän opetuksen kun ostin kesäkuun alussa elämäni tähän saakka kalleimman laukun, unelmalaukkuni eli Chanelin punaisen kaviaarinahkaisen Le Boyn ja... kaiken piti olla kunnossa, mutta.

Collector Squaren uudenkarhea showroom sijaitsee Pariisin keskustassa. Kaikki kauniissa tilassa kielii luotettavuudesta. Henkilökuntaa riittää, asiantuntijoita on talo täynnä ja ihmiset puhuvat hiljaisella, luottamusta herättävällä äänellä. Seinillä on toinen toistaan upeampia preloved-laukkuja, jotka syystä tai toisesta ovat päätyneet myyntiin sinne. Vieri vieressä on Hérmesiä, Louis Vuittonia, Chanelia, jne.  Hienostuneen ostokokemuksen lisäksi asiakas saa aimo annoksen tietoa tämän hetken kuumimmista luksuslaukkutrendeistä. Collector Square kuuluu The Dassault groupiin, joka on Ranskan suurimman  huutokauppakamarin Artcurialin suurin osakkeenomistaja. Firma on perustettu 2013.

Minua palveli asiantunteva espanjalais-venäläinen Igor, joka kertoi samalla, mikä on heillä tämän hetken laukkujen top 5, eli laukut jotka myyvät ja säilyttävät myös jälleenmyyntiarvonsa. Se muuten on(Jos Igoriin on luottaminen):

1. Hérmesin Kelly


2. Hérmesin Birkin 
(nämä kaksi ovat vaihtaneet paikkaa hiljattain)

3. Chanelin Classic flap ja Boy bag


4. Cuccin Marmont


5. Christian Diorin Lady Bag


Mutta asiaan. Olin bongannut heidän nettisivuiltaan maailman kauneimman, täydellisen punaisen Boy-laukun hopeisilla helyillä ja vielä caviar-nahkaisena. Siis täydellinen pakkaus, juuri sitä mitä etsin. Ja vielä huomattavan "edullisesti." No, Boy-mallin hinta nousee jatkuvasti ja tällä hetkellä keskikokoinen eli medium-malli maksaa 5000 euron molemmin puolin nahasta ja mallista riippuen. Joten 3690 euroa siitä on hyvä diili. Ja tämän tajuavat vain me "hullut chanelistat". Kaviaarinahka on haluttua, koska se on kestävämpää kuin esim. lampaannahka. Ja siksi erittäin harvinaista ja vaikeaa löytää, varsinkin punaisena. Kaiken kruunasi se, että mieheni halusi ostaa minulle laukun lahjaksi. Eihän minulla raukalla muuten olisi ollut siihen varaakaan. Igor näytti laukun livenä ja ostimme sen nopeasti, sen enempää sitä availematta, koska oli viimeinen päivämme Pariisissa ja kiire huvipuistoon, jonne tyttäreni jo hinkui.


Illalla palasimme asunnolle ja vihdoinkin otin aarteeni esiin. Halusin hipelöidä sitä. Postasin kuvan siitä Facebokin Chanel-ryhmään ja sain heti reilusti yli sata ihastunutta kommenttia. Sitten sanoin miehelleni puoliksi vitsillä, että katsotaan sisälle ja etsitään hologrammi. Koska tottakai se on siellä. Eihän ole muuta vaihtoehtoa. 


Mutta se ei ollut siellä. Sydämeni valahti välittömästi vatsaonteloon. Miten en ostohetkellä tajunnut tarkistaa sitä? Tunsin itseni maailman tyhmimmäksi ihmiseksi. Perusasia. Niin perusasia, ettei sitä edes tule ajatelleeksi. Varsinkin, kun Igor selittää sinulle suu vaahdossa luksuslaukkujen indexeistä.

Menin paniikkiin. Kyllähän sen pitää täällä jossain olla. En vain huomaa sitä. Annoin laukun miehelleni ja hänkin tarkisti sen läpikotaisin. Hologrammia ei ollut. Sydämeni hakkasi kiivaasti 
ja päässä suhisi. Aloin googlata kiivaasti. Voiko olla uutta boy-laukkua ilman hologrammia? Voisiko kyseessä olla ns. superfake, ilmiö, joka pomppasi silmilleni internetin syövereistä? Vaikka kyseinen laukku oli talon oman asiantuntijan tarkastama ja laillisesti pätevän aitoustodistuksen omaava, vaistoni sanoi, ettei kaikki ole kunnossa. Googlasin kymmenet "näin tunnistat aidon Chanelin" -ohjeet englanniksi. Kävimme mieheni kanssa huolellisesti kohta kohdalta läpi laukun. Se läpäisi tarkastuksen. CC-lukot olivat oikeanlaiset, tikkauksia oli yhtä monta kuin aidossa. Käsityö oli virheetöntä. Lukoissa oli tähden muotoiset saranat. Huokaisin hetkellisesti helpotuksesta kun huomasin, että kaikki oli pieteetillä tehty ja pienet detaljit olivat oikeanlaiset aina ruuvien kuusisakaraisen tähden muotoa myöten. Ainoa asia oli puuttuva hologrammi ja sitä myöten puuttuva sarjanumero. Googlasin lisää ja selvisi, että hologrammi voi puuttua kahdesta syystä. 1. Laukku on valmistettu ennen vuotta 1984 tai 2. Sisus on uusittu ja hologrammi poistettu/peitetty, milloin se siis löytyisi jostain, koska niitä ei koskaan heitetä pois. Sitten on olemassa muutama havinainen malli, joissa ei ole hologrammia. Oliko tämä kenties sellainen? Ja jos laukku kerran oli uusi, kuten myyjä väitti, niin miten sen sisus olisi jo vaihdettu?

Lähdimme seuraavana päivänä Espanjaan. Ennen sitä otin yhteyttä heti   sekä sähköpostilla että CS:n FB-sivujen kautta ja kerroin (suuren)huoleni. Sanoin, etten löydä hologrammia ja ettei heidän toimittamansa aitoustodistuksen mukana tullut Chanelin sarjanumeroa=sama numerosarja kuin hologrammissa. Tiedoksi muuten, että boyn sarjanumerossa on aina 8 lukua. Jos niitä on enemmän, liehuu jo punainen lippu korkealla. Sain seuraavanlaisen vastauksen: Tässä mallissa ei ole hologrammia, mutta tuote on huolellisesti tarkastettu ja aitoutettu heidän omien experttiensä toimesta. Aitoustodistus on kuulemma laillisesti validi. Ok. Ehdotin, että käyn aitouttamassa laukun vielä ulkopuolisella riippumattomalla osapuolella, jotta voin olla varma. Minulla olisi 14 päivää palautusaikaa, mutta olisin takaisin Pariisissa vasta 15.päivänä. Pyysin tuon yhden  päivän lisäaikaa. Se ei käynyt. He pahoittelivat, etten luota heidän asiantuntijaansa, mutta eivät selvästikään halunneet, että käyn aitouttamassa laukkua muualla. Siksi laukun palautuksella oli kiire. Jouduin loppujen lopuksi lähettämään laukun DHL:llä ja maksaa itse palautuksen Marbellasta Pariisiin.(yli 100e) UPS:n kuski ei koskaan tullut, sen tilasin ensin. Mutta onneksi laukku palautui ajoissa.

En koskaan saanut Collector Squaresta vastausta siihen, miksi laukussa ei ole hologrammia/sarjanumeroa, vain epämääräisestä puhetta private salesista ja harvinaisista malleista. Ranskalaiset naiset myös kuulemma poistavat hologrammin helpommin, mikä on mielestäni täysin älytöntä. Tutkittuani tarkemmin heidän sivujaan huomasin, että lähes joka laukun kohdalla on merkintä no hologram/sans hologramme. Siis anteeksi, mutta mitä helvettiä? Ovatko KAIKKI heidän myymänsä laukut erityisharvinaisuuksia, I don´t think so. Joten, naiset: Teitä on varoitettu: Älkää ostako mitään Collector Squaresta, koska vaikka kyseessä on yllättävän hyvämaineinen firma, on Tanskanmaalla selvästi jotain mätää. Joukossa on superfake-laukkuja, sanon minä. Laukkuja, jotka ovat niin hyvin valmistettuja, että asiantuntijoillakin on vaikeuksia erottaa niitä aidosta. Osa on tietenkin aitoja, ehkä suurinkin osa, koska muutenhan he eivät voisi toimia Ranskan suurimman huutokauppakamarin yhteydessä. Joko he itse tietävät tämän(mitä epäilen vahvasti), tai sitten he ovat itsekin huijauksen uhreja. Niin tai näin, valtavat katteet he tekevät varsinkin jos myyvät feikkiä Hérmestä. Huh huh. Nyt kyllä karsi sinisilmäisyys tässä asiassa lopullisesti. Chanelilla käydessäni kysyin, voiko olla boy-laukkua ilman hologrammia. Sain vastauksen; Yes, but then it´s not a Chanel. Niinpä.

En tietenkään edelleenkään voi olla 100 -prosenttisen varma,että kyseessä on feikki. En ehtinyt käydä hakemassa toista mielipidettä, koska laukun palautuksella oli heidän puoleltaan niin kiire. Mutta en voi myöskään olla 100-prosenttisen varma, että kyseessä on aito laukku. Niinpä palautin sen. En voi kantaa ylpeänä laukkua(ja maksaa siitä 3690e, jos minulla on koko ajan epäilys sen aitoudesta.) 

Toissa viikolla rahat vihdoin olivat palautuneet tilille.(Mieheni joutui soittamaan firmaan lukuisia kertoja ja vaatimaan palautusta, kun toisessa päässä vetkutettiin tahallaan). Kävin paluumatkalla pikakierroksella Pariisin Chanelilla, mutten löytänyt mitään mieleistä, sillä edelleen haaveilen tuosta punaisesta boysta hopeisin helyin. Chanelilla ei muutamaan vuoteen ole kyseistä mallia valmistettu. Ja yhden menin tilaamaan jo netistä ja jouduin palauttamaan, koska väri ei vastannut tuotekuvausta. Plääh. Täydellisen laukun metsästys jatkuu siis yhä. Pidetään peukkuja, että löydän aarteeni vielä!


Tässä se kaunotar on(oli).

Collector Squaren laukkuseinällä riittää aarteita. Mutta, ovatko ne kaikki aitoja?


SHARE:

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Mikä on sopiva helmanpituus 45+-naiselle?

Olin viikonlopun hissukseen landella parantelemassa paniikkihäiriötäni. Luonnon, miehen, koiran ja parin ihanan tytön avulla se onnistui mainiosti. Yritin kyllä julkaista postausta sieltä, mutta kuvien lataaminen mokkulalla osoittautui liian haastavaksi. Joten tässä tulee, pahoittelut viivästymisestä. 

Olen huomannut, että ikä tuo mukanaan malttia pukeutumiseen. Tällä tarkoitan sitä, että ns. roiskeläppämuoti on jäänyt johonkin omaan ysärinuoruuteeni. Silloin oli toki mitä näyttää, sorjat sääret jne. Nykyään löytyy enemmän itseluottamusta, mutta vähemmän näytettävää, hehee.

Kuulin viime viikolla aivan kamalan jutun ja siksi tämän postauksen halusin tehdäkin. Eräälle blogikollegalleni oli nimittäin sanottu, ettei hänen ole soveliasta pukeutua niin lyhyeen hameeseen(hän oli töissä asiakaspalvelutehtävissä, ikää oli 40+ eikä se hame nyt niin lyhyt ollut). Huh huh, sanon minä! Mikä on sinun mielestäsi sopiva helmanpituus vaikkapa kaltaiselleni 45 + -naiselle?  Itse koen, että jokainen tyylillään, mutta jotenkin on arvokkaampaa, ettei lähde ihan roiskeläppälinjalle, joka ei sovi nuoremmillekaan. Mutta toisaalta esim. Aira Samulin näyttää aina upealta miten lyhyessä hameessa tahansa. Eli pukeutuminen on jälleen kerran asennekysymys.

Entä mitä mieltä olette tästä Oasiksen kietaisuhameesta, jonka nappasin heidän ystävämyynnistään? Onko helmanpituus sopiva ikäiselleni ja minun persoonalleni? Hame itsessään on kaunis ja se on joustavaa materiaalia kivalla printillä. Hintakaan ei päätä huimaa, eli alennuksineen maksoin tästä 30 e ja saman verran tuosta neuleesta.












































SHARE:

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesän helpoin cold shoulder-mekko!

Kävin tänään Oasiksen ystävämyynnissä Korkeavuorenkadulla ja löysin vaikka mitä ihanaa kesäksi. Olin jo etukäteen merkin nettisivuilta bongannut Tropical cold shoulder -mekon, jota mainostettiin siellä kesän helpoimmaksi mekoksi. Ja se on! Malli imartelee montaa eri vartalotyyppiä, 100-prosenttinen polyesteri on todella miellyttävää ja kuosi omaperäinen ja kaunis. Mekko ei rypisty, joten sen voi vaikka sujauttaa käsilaukkuun ja menoksi! 

Koosta itselleni sopiva oli M, eli Oasiksen koot ovat selvästi reiluja. Merkkiä tuo muuten maahan Businesswomanhelsinki-blogin ihana Pia ja ystävämyynti on kaikille avoinna keskiviikkona, torstaina ja perjantaina 5.-7.7. klo 11-18 kunakin päivänä.

Showroom sijaitsee Helsingissä, Brand & Design Huvila -nimisen mainostoimiston tiloissa, lähellä keskustaa. Korkeavuorenkatu 1 B 11 (toinen kerros) on tarkka osoite. Alakerrassa on Gantin Showroom, joka on monelle tuttu. Perille pääsee keskustasta mainiosti esim. 10 ratikalla (Jää pois Kirurgin pysäkillä ja kävele Korkeavuorenkatua alas).
Sesongin vaivattomin mekko on tässä. Mielenkiintoiset hihat ja kangasvyö viimeistelevät tyylin. 52e.
Mekko takaa. Kengät Unisan alelöytö Stockalta. (99e).


Kaunis, raikas kuosi 100-prosenttista polyesteriä.

Nämä hihat! Nyt on lupa olla naisellinen.



Punainen on muuten syksyn tehoväri. Ihanaa, sillä se on lempivärini.


SHARE:

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kuukauden kirja: Löydä elämän taika!

On eräs kirja, jota suosittelen kaikille elämäntilanteesta riippumatta. Nimittäin Katri Syvärisen Löydä elämän taika: Sisäinen matka suorittamisesta iloon(Otava). Kirja kertoo Katrin tarinan: kuinka uupuneesta ylisuorittajasta tuli rento elämässä seikkailija, joka ravisteli itsensä eroon rajoittavista uskomuksista, päästi irti stressaamisesta sekä saavuttamisen tarpeesta ja ryhtyi seuraamaan sydäntään. 
Tarina alkaa hetkestä, jolloin Katri havahtui uupumuksen tilaansa, ja kuvaa, kuinka hän lähti purkamaan vuosien aikana kertynyttä uskomusten vyyhtiä ja tunnekuormaa.
Kirjaa rytmittävät lukijalle suunnatut helppolukuiset ohjeet ja vinkit. Koen saavani varsinkin tässä omassa tilanteessani kirjasta paljon lohtua ja apua. Se muistuttaa siitä, miten tärkeää on ottaa elämä rennommin, luottaa siihen, että se kantaa. 
Omat viime aikaiset oppini:
Mihinkään ei kannata takertua, kaikki on katoavaista.
Kaikki menee ohi, ilo, suru, onnen ja menetyksen hetket.
Pelko on ennen kaikkea tunne, sen ei saa rajoittaa elämää.(Helpommin sanottu kuin tehty, I know). Mutta opetellaan.
Joskus pimeydestä löytyy uusi polku, jota kulkea entistä vahvempana.
Musiikki on lahja, joka kantaa läpi.
Suurinta vahvuutta on näyttää heikkoutensa avoimesti.
Ihanaa alkuviikkoa kaikille!



SHARE:

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Miksi pitäisi hävetä?

Kiitos kaikille palautteesta koskien viime postaustani paniikkikohtauksestani. Sain pääosin positiivista palautetta, mutta mukaan mahtui myös eräs epäilijä. Eikä siinä mitään. Ihme, ettei enempää kuin yksi, kun Suomessa ollaan. Itsehän puhuin paniikkikohtauksesta jo ennen kuin lääkäri oli sen varmistanut. Pariisissa toki lääkäri varmisti asian jo, mutta koska huono olo ja ahdistus jatkuivat täällä Suomessa, kävin eilen lääkärikeskus Aavassa juttelemassa asiantuntijan kanssa. Saan nyt asianmukaista hoitoa ja olen toivottavaasti pian ennallani. Olo on jo rutkasti parempi nyt kun olen kotona. Otan iisisti ja hengittelen hetken kerrallaan. Välillä itkettää, mutta mitä sitten? Jos tästä jotain opin, niin ottamaan iisiisti ja arvostamaan jokaista tervettä päivää. Mielen sairaudet ovat tässä maassa turhan vaiettuja. Niistä pitäisi pystyä puhumaan ilman häpeää samalla tavalla kuin vaikka keuhkoputkentulehduksesta. Sillä ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka tämä omakin kohtaukseni jälleen kerran todisti. Jos ihminen oireilee tällä tavoin, se usein kertoo siitä, että hän on yrittänyt olla liian kauan liian vahva. Kukaan ei  jaksa kaikkea ja on yksilöllistä, mikä kenelläkin kamelin selän katkaisee. Koitan nyt keskittyä positiiviseen ja paranemiseen enkä anna pelkojen vallata mieltäni. Olen kuitenkin perusterve ihminen. Mieleni, sisälläni myllertävä kova ahdistus teki minulle vain tepposet. Tyttärelleni selitän, että äiti on nyt vähän kipeä, mutta paranee kyllä. Kaikki sairastelevat, lapset sekä aikuiset. Minulle on aivan sama, jos joku nyt pitää minua hulluna. Olen vain ihminen ja olen kokenut elämässäni kaikenlaista traumaattistakin isättömyydestä turvattomaan lapsuuteen ja siskon kuolemaan, joten ei ihme, että esim. parikymppisenä sairastuin pahaan astmaan ja sen jälkeen vakavaan syömishäiriöön. Lapsen syntymää ennen kärsin pakkoajatuksista ja syntymän jälkeen pamahti päälle kilpirauhasen liikatoiminta ja lopulta "struuma", eli tulehtunut kilpirauhanen leikattiin minulta kokonaan pois. Nyt kuulin, että uusimmissa kokeissa arvot heittelehtivät taas yläkanttiin, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa tämän paniikkikohtauksen puhkeamiseen. En puhu paniikkihäiriöstä, koska kukaan ei osaa tässä vaiheessa sanoa, muodostuuko siitä minulle pysyvä sairaus, vai puhutaanko ns. kertalaakista. En soisi sairautta pahimmalle vihamiehellenikään, enkä itsekään koe sitä ansaitsevani. Toivon tsemppiä meille kaikille eri asioiden kanssa kamppaileville. Vaikeudetkin kuuluvat elämään ja tärkeintä on, että uskaltaa avata suunsa ja hakea apua. Ei jäädä yksin. Seuraavissa postauksissa palaan taas muodin ja kauneuden pariin, joten ei hätää. Elämän kaikki värit.


SHARE:

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tältä paniikkikohtaus siis tuntuu!

Kerron nyt tämän täällä vaikka leimautuisin jonkin sortin varttihulluksi. Sain nimittäin eilen elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. Se oli pelottavinta mitä minulle tähän 45 vuoden ikään mennessä on tapahtunut. Luulin kuolevani. Takana oli yllättäen stressaava kahden viikon loma syistä joita en nyt tässä eri osapuolia kunnioittaen ala erittelemään. Se yhdistettynä huonosti nukkumiseen ja matkusteluun tämän varmaan laukaisi. Viime yönä minut siis kiidätettiin ambulansilla sairalaan. Kaikki tapahtui nopeasti. Olimme lentäneet Málagasta Pariisiin, saapuneet hotellille ja tilanneet iltapalaa. Tunsin yhtäkkiä etten pysty nielemään palaakaan ja ja henkeäni ahdisti. Olen astmaatikko, joten imaisin ensihätään piipustani. Seuraavaksi alkoi huimata toden teolla. Käteni ja jalkani puutuivat, veri valahti pois päästä ja lopulta makasin maassa täristen. Sydän hakkasi ja käteni menivät jonkinlaiseen horkkaan ja vääntyivät kummalliseen asentoon, enkä saanut liikutettua niitä. En voinut edes itkeä, olin niin paniikissa. Luulin oikeasti saavani sydänkohtauksen tai vastaavan. Lapseni alkoi itkeä hysteerisesti, koska luuli tietenkin, että kuolen tai jotain. Hotellihenkilökunta tuli kysymään tarvitsenko ambulanssia ja onnistuin nyökkäämään. Ambulanssia odotellessa minuutit tuntuivat tunneilta ja olin varma, etten selviä. Miehenikin oli todella huolissaan ja silitti otsaani, mutta yritti pysyä rauhallisena jo lapsemmekin takia. Lopulta ambulanssiväki tuli. He tekivät kaikki rutiinitoimenpiteet, kuten mittasivat pulssin, verenpaineen ja ottivat pikaverikokeen. He eivät osanneet juurikaan englantia, joten hotellin tulkki oli tarpeen. He katsoivat myös verensokerini(en ollut syönyt kunnolla koko päivänä ja tietääkseni minulla ei ole diabetesta ainakaan vielä #sormet ristiin#.) Kaikki oli normaalia, mutta he halusivat vielä, että lääkäri tutkii minut sairaalassa. Lähdimme sairaalaan ja isä ja tytär jäivät hotellille.




Sairaalassa oli sama meno kuin koto-Suomessa. Kyseessä oli siis yleinen sairaala, joten juoppoa ja narkkaria piisasi. Mutta henkilökunta oli upeaa ja niin amblanssissa kuin sairaalassa minua autettiin rauhoittumaan. Jouduin odottamaan läääkäriä pari tuntia ainakin jona aikana minusta otettiin mm. sydänkäyrä. Se oli normaali. Koko tämän ajan makasin aloillani ja silti huimasi ja yökötti ja käsiä pisteli. Olin siis todella peloissani. Samalla mietin, miten lapsi ja isä hotellilla pärjäävät. No, hyvinhän he lännenleffaa katsellen. Lopulta isä jätti lapsen hetkeksi hotelliin ja tuli tuomaan minulle juotavaa ja syötävää. Tosin en saanut mitään alas.Enkä ole saanut vieläkään syötyä juuri mitään.





Lopulta kaikki tutkimukset valmistuivat ja pääsin tapaamaan lääkäriä(ihana tyyppi, ylempänä kuvissa). Kyseessä oli stressin, lentorasituksen ja astman yhdessä aiheuttama reaktio, eräänlainen paniikkikohtaus. Lääkäri oli lempeä ja puhui hyvää englantia. Hän antoi ohjeeksi levätä, lopettaa stressaaminen ja nauttia lomasta. Sain vielä happinaamarista avaavaa astmalääkettä. Vaikka tiesin, ettei minussa ole mitään fyysistä vikaa, pelkäsin silti ja pelkään yhä että kohtaus uusiutuu. 

Mitä tästä opin? Opin välttämään negatiivisten ihmisten seuraa, pitämään parempaa huolta itsestäni, rakastamaan itseäni ja ottamaan iisisti. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta pakko.
Kerron tämän siksi, että jos joku kokee joskus jotain vastaavaa, hän saa lohtua ja vertaistukea, että tästä kyllä selviää hengissä, vaikka se pelottavaa onkin. Aika näyttää kehittyykö tästä jatkuva, paniikkihäriö, jos, niin toivottavasti osaan elää sen kanssa. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
SHARE:

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Vinkit kuivashampoon käyttöön!



Ilman maailman parasta keksintöä eli kuivashampoota olisin todennäköisesti jo tullut hulluksi. Kesällä tukka ja päänahka rasvoittuvat nopeammin kuin talvella, ja kuivashampoo on oikea monitoimituote. Se raikastaa hiukset pesujen välissä, tuuheuttaa kuontalon tyveä sekä antaa vahvan pohjan kampauksien tekoon. Kuivashampoo poistaa tehokkaasti hiusten rasvaisuutta, jotta hiukset sekä näyttävät että tuntuvat puhtaammilta sekä mattaisilta ja tuuheilta. Täydellinen tuote festareille, juhliin tai kun aika on kortilla.

Vinkki: Älä käytä kuivashampoota montaa päivää putkeen:  kaksi peräkkäistä päivää kannattaa pitää maksimina. Ota rytmiksi mieluummin pesu–kuivashampoo–pesu. Shampoopesua suositellaan noin 2–3 kertaa viikossa normaaleille hiuksille.

Näin käytät kuivashampoota:

– Suihkuta kuiviin hiuksiin pesujen välissä.

– Jaa hiukset osioihin, nosta hiusosioita kerrallaan ja suihkuta hyvin ravistettuia tuotetta hiusten tyveen ja hiuspohjaan noin 20 senttimetrin etäisyydeltä. Anna vaikuttaa noin 2 minuuttia.

– Ylimääräisen aineen voi harjata pois hiusharjalla.

– Muotoile hiukset rohkeasti sormin tai tupeeraa.

– Voit myös käyttää kuivashampoota kaikkialle hiuksiin, mutta aloita aina tyvestä.

- Vaaleiksi värjätyille hiuksille kuivashampoo voi toimia peittämään hieman tummaa juurikasvua. 

- Tummille hiuksille on olemassa omat kuivashampoonsa, jolloin hiuksiin ei tule ikävää valkeaa peitettä.
Schwarzkopfin Got2be Rockin´it -kuivashampoossa on hyvä hinta-laatusuhde. Tuoksu on melko voimakas. 200m/n.8e.


SHARE:

torstai 22. kesäkuuta 2017

Juhannussaunan must have -naamio!

Mitä muuta nainen kesällä tarvitsee kuin hyvän kasvonaamion? Se on mainio nollaus kerran viikossa auringon rasittamalle iholle. Odotan jo ilolla sitä hetkeä, kun saan mökillä savusaunassa levittää turvenaamion kasvoilleni. Sen jälkeinen raikkaus iholla yhdistettynä pohjoisen ainutlaatuiseen kesään on jotain uskomatonta. Valitsin tämän Lumenen turvenaamion monista, koska omaan rasvoittuvan sekaihon ja saan parhaan lopputuloksen tällä. Se ei myöskään ärsytä hieman iän myötä naamioille herkistynyttä hipiääni. Ihanaa juhannusta kaikille täältä Espanjan lämmöstä. Vielä viikko!

Ps. Muistakaa aurinkosuojat! Käytän itse 50 koko ajan ja rusketun, mutten pala.

Ihanaa juhannnusta! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Voidemainen naamio saa voimansa suomalaisesta turpeesta. Se poistaa iholta ylimääräistä rasvaisuutta ja epäpuhtauksia sekä parantaa ihon luonnollista heleyttä, jättäen ihon tasaisemmaksi ja kirkkaammaksi. 150ml. Käytä kerran tai kaksi viikossa koko kasvoille tai kasvojen T-alueelle. Levitä naamio puhtaalle, kuivalle iholle ja anna vaikuttaa 5-10 minuuttia. Huuhtele lopuksi runsaalla vedellä. Ovh n. 15e.
SHARE:

maanantai 19. kesäkuuta 2017

White dress x 2 sekä hyvän olon lähteeni!

Onni piilee pienissä hetkissä. Vaikka saavuttaisit jotain suurta, jonka eteen olet tehnyt vuosikaudet töitä, et välttämättä tunne siitä niin suurta onnea kun odotit. Eikö olekin paradoksaalista? Olen huomannut, että jos vaikka julkaisen kirjan, niin tunnen siitä hetken ylpeyttä, mutta onnellisuus tulee jostain ihan muusta. Siksi päätin, että onni on tässä ja nyt. Listasin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi:


Marbellan rantabulevardilla on Moet&Chandon -niminen putiikki(kuinka osuvaa!), josta löysin mm. tämän mekon.


Off shoulderissa tunnen oloni varmaksi. Olkapäät eivät voi koskaan näyttää paksuilta.
Ei pidä aliarvioida retailtherapya. 




Pitsi on naisellista ja aina muodissa.


1. Hetket perheen kanssa. Hetkiä on monenlaisia, välillä tapellaankin ja sitten taas ollaan ystäviä ja nauru raikaa. Elämän kaikki värit.

2. Ideat. On ihanaa kun kävelee vaikka merenrantaa ja mieleen pulpahtelee ideoita. Voi olla, että niistä mikään ei toteudu tai ole edes käyttökelpoinen, mutta pääasia, että kone on käynnissä ja mennään eteenpäin, intohimoisesti.

3. Hieronta ja kaikenlainen itsensä hemmottelu. Vaahtokylpy, höyrysauna, pulahdus järveen. Oma aika. Hetkessä eläminen.

4. Luonto. Sillä on uskomattoman terapeuttinen vaikutus. Metsä, meren aallot, sirkkojen siritys kesällä. Metsä tutkitusti poistaa stressiä.

5. Nauru. Vaikka läpi kyynelten, se kantaa. Ja vahvistaa vatsalihaksia. Eikä mikään ole ihanampi ääni kuin oman lapsen nauru.

6. Puhtaus on puoli ruokaa. Niin totta. Tiedättekö sen tunteen, kun on hikisenä reissannut maita ja mantereita pitkän päivän ja pääsee päivän päätteeksi suihkuun. Ja kaatumaan toivottavasti puhtaisiin lakanoihin.

7. Liikunta ja sen tuomat endorfiinit. Itselläni se on tennis ulkona   esimerkiksi täällä Espanjassa. Sen jälkeen kropassa on hyvä raukea olo.

8. Musiikki. Sen voima on uskomaton. Se koskettaa meissä sellaisia syvempiä tasoja, jotka ovat mielen ulottumattomissa.

9. Toisten auttaminen. Siitä tulee oikeasti itselle hyvä olo, kun antaa toiselle/auttaa toista. Eli liputetaan hyväntekeväisyyden puolesta.

10. Läheisyys. Oli se sitten oman puolison, vanhemman, lapsen tai jonkun muun tärkeän ihmisen, on se tärkeää. Yksinäisyyteen voi kuolla.





SHARE:

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pieni reittiopas Aurinkorannikolle!

Tomaateista, valkosipulista, kurkusta, ja oliiviöljystä tehty gazpacho-keitto.
Automatkalla Andaluciassa voi maistella aurinkorannikon historiaa. Tässä pieni reittiopas, jonka voi toteuttaa autolla Málagasta itään ja länteen. Valitsin paikat sen mukaan, ettei tule liian pitkiä ajoja. Olen armoton herkkusuu ja Andalucia on kulinaristin paratiisi. Täällä ei aio laskea ankeita kaloreita, vaan nauttia täysillä meren antimista ja muista paikallisista herkuista. Haluan maistella sardiineja, simpukoita, katkarapuja ja ostereita…jajaja…tietenkin kansallisruokaa Paellaa!


1. Málaga
- Taidetta ja jalkapalloa

Venyttelen aamukankeita jäseniäni málagalaisella torilla ja tarjoilija kiikuttaa eteeni maitokahvin, café con lechen. Kyytipoikana nautin espanjalaisia aamiaisleivonnaisia churroja, eli rasvassa paistettuja munkkitankoja, joita paikalliset dippailevat mielellään myös paksuun kaakaoon. Torikahvilan seinä notkuu Picasso –jäljennöksistä, onhan 550 000 asukkaan Málaga kuulun taiteilijan synnyinkaupunki. Muita paikallisia julkkiksia ovat mm. filmitähti Antonio Banderas ja muusikko Fran Perea. Churrojen voimin kierrän roomalaisen amfiteatterin raunioiden taakse, josta polku vie kaupungin taustalla kohoavaan Gibralfaron linnoitukseen. Sieltä eteeni levittäytyy koko kaupunki laajoine satama-alueineen, puistoineen, sekä härkätaisteluareenoineen.

Plussaa: Paljon aktiviteetteja joka lähtöön.
Miinusta: Vaarallinen liikenne.



 2. Nerja
- Ehtymätön lähde

La Paella, por favore! Tarjoilija lätkäisee eteeni suurimman koskaan näkemäni annoksen. Lautasella on keltaista riisiä, sinisimpukkaa, katkarapuja, kasviksia ja luoja ties mitä. Tämän syömiseen tarvitaan jo rohkeutta! Paikallinen olutkin on sopivan pehmeää, mutta en millään jaksa koko valtavaa satsia. Sierra Almijara –vuorten syleilyssä lepäävän Nerjan rehevästä maasta saadaan muitakin makupaloja, kuten oliiveja, pehmeitä avocadoja ja suussa sulavia mangoja. Täydellä masulla kelpaa patikoida tippukiviluola Cueva de Nerjaan, eli Nerjan luolaan. Viisi miljoonaa vuotta vanha luola löydettiin vahingossa vuonna 1959, kun viisi koulupoikaa jahtasi lepakoita, joiden he olivat nähneet tulevan luolasta. Luolat sijaitsevat Espanjan aurinkorannikolla noin 55 kilometriä Malagasta itään. Tunnen vaeltavani Taru Sormusten Herra –elokuvan lavasteissa paitsi, että tällaista ihmettä ei saa aikaan kuin luonto itse.

Plussaa: Luonto ja erityisesti tippukiviluolat.
Miinusta: Huonolla säällä vähän tekemistä.
Sijainti: 50km Málagasta itään, Granadaan päin mennessä.
Paella saa keltaisen värinsä kalliista sahramista.
Tippukiviluolista löytyy elämän jälkiä 25 000 vuoden takaa.
3. Granada
- Tarunhohtoa ja nykypäivää

Nerjasta on vielä noin 100 kilometkin ajomatka sadunhohtoiseen Granadaan Istumme granadalaisessa puistossa ja seuraamme, kuinka nuoret arkkitehtiopiskelijat piirtelevät vihkoihinsa alueen ääriviivoja. Vanhakaupunki on henkeäsalpaavan kaunis, mutta lounaasta on vierähtänyt jo tovi, enkä tunne eläväni pelkällä hengenravinnolla. Espanjalaista illallista ei voi verrata suomalaisten kevyisiin iltapaloihin. Usein vasta iltakymmenen jälkeen syötävä illallinen sisältää monesti grillattuja liha- tai kalaruokia. Viiniä juodaan kohtuudella ja mukana on porukkaa vauvasta vaariin. Aloitan oman mättöni andalucialaisista alupaloista, eli kylmästä gazpacho-keitosta. Pääruuaksi valitsen rasvassa tirisevää uppopaistettua kalaa. Illallisen löydän itseni hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Alhambran linnan puutarhasta, jossa suihkulähde solisee ja historian havina
vavahduttaa aikakoneen lailla.

Plussaa: Paljon nähtävää ja koettavaa
Miinusta: Suuret turistijoukot varsinkin Alhambrassa.
Sijainti: 126 km Málagasta.
Alhambran linna.
4. Paluumatkalla Santa Fe
- Jälkiruokaa sotatantereella

Ristin muotoon rakennettua, 14 tuhannen asukkaan Santa Fetä kutsutaan espanjalaisuuden kehdoksi. Istahdan pieneen teehuoneeseen, ja saan oppitunnin paikalliselta mieheltä, joka ylpeänä kertoo, kuinka hänen esi-isänsä vapauttivat Andalucian muslimivallasta. Kylässä aika tuntuu pysähtyneen ja Silmät pyöreinä kuuntelen sotatarinoita hunajasta ja kermasta rakennetut piononos-leivokseni alas läheisen Jerezin maakunnan makealla sherryllä. Tuoreen ananaksen kirpeä jälkimaku suussani uppoudun pimenevän illan taianomaiseen tunnelmaan ja katson, kuinka tuhannet valot syttyvät kaupungin laidoille.

Plussaa:Turismi ei ole pilannut kylän tunnelmaa
Miinusta: Pieni paikka on nopeasti nähty
Sijanti 113 km Málagasta itään. (Granadaan päin mennessä)


5. Marbella
- Kuninkaallisia ja ökytaloja

Länteen päin ajaessa kannattaa pysähtyä Marbellassa, jossa Euroopan rikkaat ja kuuluisat aina Julio Iglesiaksesta prinsessa Madeleineen viettävät lomiaan. Silmäätekevien ökyvillat sijaitsevat hieman kaupungin ulkopuolella, tavallinen kansa viihtyy kaupungin keskustassa. Espanjalaiseen tapaan syömme kakkosaamiaisen Los Naranjos-, eli appelsiiniaukiolla. Las onces syödään yleensä kymmenen, yhdentoista aikaan. Join aamulla vain kahvikupposen keksin kera, joten nyt haukkaan tuhdin tonnikalaleivän. Tarjolla olisi olutta tai viiniäkin, mutta aion pian ottaa erän eräällä Espanjan ehkä parhaista tennisklubeista, joten pysyttelen vesilinjalla. Rentouttavan päivän päätteeksi kävelen pitkin kilometrien pituista rantabulevardia ja kuuntelen aaltojen loisketta sekä läheisestä moskeijasta kantautuvaa laulua.

Plussaa: Hienot hiekkarannat ja tennis- ja golfkentät.
Miinusta: Liikenneruuhkat varsinkin Marbellan keskustassa.
Sijainti: 57 km Málagasta länteen.




6. Ronda
- Rotkon reunalla

Olen istunut tunnin verran kiemurtelevalla vuoristotiellä, joten on helpotus hypätä autosta ulos ja astella Rondan pittoreskiin vanhaan kaupunkiin. ­-Mukavia kävelykatuja, hyvää viiniä, ruokaa, eikä mitään tekemistä, kuvaili kaupungissa kesiään viettänyt amerikkalainen kirjailija Ernest Hemingway. Hän suosittelikin Rondaa lähinnä rakastavaisten kuhertelupaikaksi. 120 metriä syvän El Tajo -rotkon reunalla lepäävä kaupunki on kieltämättä romanttinen, mutta myös viileän tuulinen, sillä se sijaitsee yli 700 metrin korkeudessa. Värjöttelen rotkon ylittävällä Puente Nuevo –sillalla ja minua huippaa entistä enemmän kuullessani, että sen edeltäjä romahti kuudessa vuodessa vieden 50 ihmisen hengen. Sata metriä jalkojeni alla virtaa henkeäsalpaavan kaunis Guadalquivir-joki, joka jakaa kelttiläiskaupungin kahteen osaan.

Plussaa: Henkeäsalpaavat vuoristomaisemat jo matkalla
Miinusta: Tuulisuus, suuret turistimassat.
Sijainti: 102 km Málagasta länteen.
Ikuisen sillan rakennus kesti 42 vuotta.


7. Jimena de la Frontera
- Viiniä linnoituksella

Linnoituksilla vaeltaminen tekee janoiseksi. Jimena de la Fronteran kylässä sataa, joten juoksemme suojaan Bodegaan, viinitupaan, jossa paikalliset miehet katsovat televisiosta härkätaistelua. Ilma on savusta sakeana ja tunnelma leppoisa. Jos andalucialaiskylän nimi päättyy de la Fronteraan, on kylä ollut lähes 300 vuoden ajan kristittyjen ja arabien kiisteltyä rajaseutua. Andalusia ja sen vuoristokylät vallattiin takaisin kristityille 1400-luvun lopussa. Kylissä voi myös maistaa historiaa. Tilaamme kuivaa valkoviiniä eli cavaa tapasten kera. Espanjan viinikulttuuri on vahvasti sidoksissa maan historiaan ja perinteisiin. Andalusiassa valkoviiniä tehdään vain paikallisten keskuudessa ja paikallinen cava pirskahtelee suussa mukavasti. Kyläpahasen suussa sulaviin tapaksiin voi myös helposti jäädä koukkuun.
Plussaa: Idyllinen kylä täynnä historiaa.
Miinusta: Äkkijyrkät kadut eivät sovi liikuntarajoitteisille.
Sijainti: 2 h Málagasta länteen.
             
Tapaksia voi nauttia aina, kun hiukoo.  

8. Gibraltar
- Siesta brittisaarella

Otan passini esiin ja liityn autojonoon. Sillan toisella puolella odottaa vain kuuden neliömetrin suuruinen, 30 000 asukkaan Gibraltar, Iso-Britannian itsehallinnollinen kruununsiirtomaa. Gibraltar merkitsee espanjalaisille ostospaikkana samaa kuin Tallinna suomalaisille. Löydänkin pian repustani verovapaita läjän tuliaispulloja sekä kosmetiikkaa. Sympaattinen Gibraltar on kuitenkin paljon enemmän kuin taskukokoinen veroparatiisi kallioniemekkeellä. Yläkalliolla asustavat Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat, jotka kiipeilevät selässäni ja hauskuuttavat kalliolle kiipeämisen jälkeistä ansaittua siestaani.

Plussat: Ainutlaatuinen
Miinusta: Autojonot ruuhka-aikaan tunteja
Sijainti: 1h 50 minuuttia Málagasta.(Kts.ohje).      
Gibraltarilla elää Euroopan ainoa apinalajike, Magotti. Huikea kalkkikivikallio Pyreneitten niemimaan eteläkärjessä kohoaa yli 400 metrin korkeuteen.

Espanjan puolella ei Gibraltarin kylttejä tienvarresta löydy, sillä Espanja ei ole tunnustanut Gibraltaria. Seuraa idästä tultaessa Algecirasin tienviittaa, kunnes vastaan tulee La Linean tienviitta.
Algecirasista pääsee myös kätevästi lautalla päivämatkalle Marokon Tangieriin.

Mikä Andalucia?
Espanjan eteläisin kärki koostuu kahdeksasta maakunnasta, jotka ovat Sevilla(Andalucian pääkaupunki), Málaga, Almeria, Granada, Jáen, Gordoba, Huelva ja Cadiz.
Pinta-alaa on 87.597 km2 ja asukkaita 8.202.220.
Vuosittain Andaluciassa vierailee n. 25.1 miljoonaa turistia.
Costa del Solilla asuu ympäri vuoden n. 25 000 suomalaista.

Pieni ruokasanasto
Tapas= Pieniä suolaisia makupaloja, joita nautitaan pitkin päivää
Bodega = Viinitupa, joista saa myös tapaksia
Teteria= Teehuone, jossa nautitaan teetä ja leivonnaisia
Pescaido frito= Paistettu kala, andalucialainen erikoisuus
Gazpacho-keitto= Kylmä valkosipulista, tomaattimurskasta ja kurkusta tehty andalucialainen keitto
Paella= Valencian seudulta peräisin oleva sahramilla maustettu pataruoka.
Entremes= Alkupalat
Churro= Espanjalainen munkkitanko
Café con leche= Maitokahvi
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig