maanantai 27. maaliskuuta 2017

Mitä, jos sinun lapsesi olisi luokkansa ainoa, jota ei kutsuta syntymäpäiville?

En yleensä tässä blogissa valita ja vuodata, mutta nyt eteeni tuli sellainen tapaus, että on pakko.  Leijonaemo minussa heräsi ja hän on nyt tyrmistynyt. Paljon on viime aikoina puhuttu koulukiusaamisesta eri muodoissaan. Minun tyttäreni käy Helsingissä sijaitsevan koulun ala-asteen kolmatta luokkaa. Tyttäreni on pienluokalla keskittymisvaikeuksien vuoksi. Hän on siis ns. erityislapsi, ja niin ovat kaikki muutkin sillä luokalla. Mutta hän on tietenkin paljon muutakin, kuten esim. fiksu, suloinen ja empaattinen. Hänellä on myös ystäviä koulussa ja sen ulkopuolella. Luokalla on viisi tyttöä ja viisi poikaa, upea opettaja ja yhtä upea koulunkäyntiavustaja. Häiriköitä luokalla ei ole. Jokaisella lapsella on omat syynsä käydä tuota pienluokkaa. Olemme vanhempina pyrkineet pitämään luokan yhteishenkeä yllä järjestämällä erilaisia pieniä tapahtumia kuten luokan yhteisiä pikkujouluja. Oppilailla vaihtui opettaja kolmannen luokan alussa, mikä aiheutti hieman levottomuutta, mutta nyt uusi opettaja on ottanut paikan heidän sydämessään ja jatkaa heidän kanssaan kuudennen luokan loppuun saakka. Olen tämä opettajan puheista ymmärtänyt, että yhteishenki luokalla on hyvä, kiusaamisessa on nollatoleranssi ja kaikki ottavat toisensa huomioon. Nämä säännöt koskevat koko koulua. 

Tänään kuitenkin ilmeni, että eräs luokan pojista oli viikonloppuna järjestänyt syntymäpäivät, jonne hän oli kutsunut kaikki muut oppilaat, paitsi minun tyttäreni. Eikä siinä periaatteessa mitään: Jokainen lapsi saa päättää ketä haluaa vapaa-ajallaan nähdä, tai juhliinsa kutsua. Mutta, jos kutsuttuna on koko muu luokka ja kutsuja jaetaan avoimesti kaikille muille, juhlia suunnitellaan etukäteen luokassa, ja niistä puhutaan jälkeenpäin, niin silloin toimitaan mielestäni väärin ja julmasti. Ja kyllä: kyseessä on ikävä kyllä eräs koulukiusaamisen muoto, nimittäin ulkopuolelle jättäminen. 

Juttelimme asiasta, kun tämä asia tuli opettajan kautta tietooni. Opettaja tästä hienosti Wilmaan kirjoittikin, kiitos siitä. Tyttäreni vakuutti, ettei häntä haittaa kutsumatta jättäminen, mutta totesi myös, että olisi toki mennyt, jos olisi kutsun saanut. Muiden kanssa juhliminen olisi ollut hänestä mukavaa. Minun urhea pieni tyttöni. Saattaa olla, että otan tämän raskaammin kuin hän, mutta en voi olla tyrmistymättä ja puuttumatta, kun toimitaan näin. Puuttuisin varmasti, vaikka kyseessä ei olisikaan oma lapseni. Meidän perheessämme esimerkiksi emme koskaan toimisi tällä tavalla. Olemme järjestäneet synttäreitä kotonamme niin, että vain luokan tytöt on tilanpuutteen vuoksi kutsuttu. Mutta tällöin jako on ollut selvä: Ei poikia, eli kukaan ei ole jäänyt henkilökohtaisesti ulkopuolelle. Emmekä ole jakaneet kutsuja luokassa, vaan puhelimitse/sähköpostilla, eli henkilökohtaisesti, niin, ettei muille tule paha mieli. Tyttärelläni on hyvät välit kaikkiin luokkalaisiinsa, eikä pitäisi olla mitään syytä, miksi juuri hänet on jätetty näiden synttäreiden ulkopuolelle. Tietenkään en tiedä kaikkea, mitä luokassa tapahtuu, mutta usein tyttäreni on tullut esim. koulusta kotiin samassa porukassa tämän pojan kanssa.


Tyttäreni Salzburgissa muutama vuosi sitten. Nyt hän on 9-vuotias.

Miltä sinusta siis tuntuisi, jos oma lapsesi olisi luokkansa ainoa, joka jätetään kutsumatta paljon puhutuille ja odotetuille syntymäpäiville? Onko se mielestäsi oikein, vai vaahtoanko tässä turhaan? Eivätkö hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen lähde kotikasvatuksesta? Meitä on niin moneen junaan. Juttelin pojan äidin kanssa sähköpostitse ja hän tarjosi selitykseksi, että poika oli unohtanut kutsua tyttäreni. Kyseessä oli siis hänen mielestään vahinko. Niin tai näin, se se muuta jo tapahtunutta miksikään. Ensi kerralla vain on selvää, ettei tyttäreni varmaan itsekään tätä poikaa halua synttäreilleen kutsua. Ja niin kierre jatkuu. Näinkö luodaan sitä hyvää yhteishenkeä ja opetetaan lapsille, miten toisia tässä maailmassa kohdellaan? Mikä on vanhempien vastuu? Huomenna tyttäreni menee kouluun ja on tälle pojalle yhtä ystävällinen kuin aina. Koska niin hänet on kasvatettu. Mutta mitä hän tuntee sisimmässään, kun muut muistelevat iloista tapahtumaa, jonne hän ei ollut tervetullut? Sitä emme ehkä koskaan saa selville.

SHARE:

14 kommenttia

  1. Hei! Tekstisi on aivan ihana ja tärkeä. Hankala sanoa tämä, mutta minä olen ollut koko yhdeksänvuotisen kouluaikani se ketä ei ikinä kutsuttu mihinkään. Kärsin muutenkin todella pahasta kiusaamisesta. Äitini oli aina tukena ja se on parasta mitä minulla oli pahoina päivinä. On upeaa että olet tyttäresi tukena <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Veera kommentistasi! Todella ikävä kuulla, mitä olet joutunut kokemaan noin pitkään. :(
    Ihanaa, että äitisi oli tukenasi ja toivottavasti selvisit kaikesta huolimatta vahvaksi itseään rakastavaksi aikuiseksi. Sinä olet vahva, kun puhut asiasta. Kyllä sitä oman lapsensa eteen tekisi mitä tahansa. <3

    VastaaPoista
  3. Eikö tämän lapset esimerkiksi pyytäneet anteeksi, selvitittekö keskenänne tämän? Olisiko kenties voitu asia käsitellä tämän syntymäpäiväsankarin perheen kanssa? Minun lapsiani on monesti jätetty kutsumatta monille synttäreille. Emme ole tehneet siitä suurta draamaa. Olemme keskustelleet, ettei kaikkia voi kutsua eikä lapsemme maailmat ole tästä musertuneet. Maailmassa ei kaikki ole reilua ja sen kanssa pitää tulla toimmeen. On opittava suhtautumaan joskus myös neutraalisti. En myöskään ole ihan varma haluaisinko lapseni edes osallistuvan juhliin, jonne häntä ei haluta. On myös luonnollista, että tämä syntymäpäiväsankari on keskustellut juhlista kavereiden kanssa. Hän on lapsi ja niin lapset tekevät. Kannattaa pistää se leijonaemo hieman telakalle ettet tee hallaa lapsellesi. Oikeasti: elämä on epistä. Kun lapsi sen oppii ymmärtämään turvallisessa kodissaa ilman draamaa, kaikki menee hyvin..

    VastaaPoista
  4. Heippa, ehkä et ymmärtänyt asian pointtia. Kun samalta luokalta kutsutaan kaikki muut paitsi 1-2 lasta, ei se ole oikein. Myös opettaja puuttui tähän. Uskon ja tiedän, että suurin osa ihmisistä on kanssani samaa mieltä siitä, että tässä toimittiin väärin. Ymmärrän, että lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä, mutta tämä on se luokka, jolla hän on koko ala-asteen ja luokkahengen hyvänä pitämiseksi olemme sopineet, että joko kaikki kutsutaan tai sitten kutsuja ei jaella muiden edessä niin että tulee pahaa mieltä. Kuten tuossa kirjoitinkin, lapseni otti asian paremmin kuin minä. Ehkäpä olen herkkänahkainen, mutta uskon monen muun lapsestaan välittävän äidin reagoivan tällaiseen tunteella ja reilua peliä peräänkuuluttaen. Elämän ei tarvitse olla epistä, jos yrittää tehdä asiat oikein.

    VastaaPoista
  5. Ja aion todellakin olla leijonaemo jatkossakin. Erityislapsen äitinä minun on pakko olla sitä joka päivä, joka hetki.

    VastaaPoista
  6. Täällä toinen erityislapsen äiti, hei. Ymmärrän huolen lapsen ulkopuolelle jättämisestä, mutta jotenkin tässä tapauksessa tuntuu, että suurentelet asiaa entisestään. Tosi ikävää, että lapsesi jäi kutsumatta. Kyllä se on pienelle lapselle, ja toki isommallekin, tärkeää kuulua joukkoon ja päästä mukaan yhteiseen ajanviettoon. Mutta kaikki ei ole kiusaamista, ja tässä oli kyse selvästi vahingosta. Ja sillä pitäisi kyllä olla merkitystä onko kutsumatta jättäminen vahinko vai ei. Jos itse suurentelet asiaa, voi lapsellesikin tulla pahempi mieli kuin mitä alunperin tuli. Hienoa, että tyttösi kuitenkin suhtautui noin reippaasti.

    Tämä oli sinun versiosi tapahtuneesta, asialle on toki toinenkin puoli. Sinulla on oikeus tunteisiisi, mutta on aika epäreilua tällä tavalla julkisesti vain tämän tapahtuneet perusteella arvostella toisten kasvatus ja -käytöstapoja. "Tarjosi selitykseksi", "hänen mielestään vahinko". Jos ei ollut mitään syytä jättää tytärtäsi kutsumatta, kuten ei varmasti ollutkaan, niin miksi käytät tuollaisia sananvalintoja?

    Onko pojan äiti pyytänyt anteeksi? Entä poika itse? Jos on, tämäkin olisi hyvä mainita. Nyt tekstisi jättää ihan toisen kuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mutta mistä tiedät noin varmasti, että kyse on vahingosta? Tunnetko taustat? Kyllä tätä asiaa on selvitetty ja anteeksi on pyydetty minulta. En suurentele mitään, vaan kirjoitin, miltä minusta tuntui sillä hetkellä. Vapaassa maassa minulla on oikeus ilmaista itseäni myös julkisesti. Eikä tässä kai nimiä ole mainittu, ettei ketään ole mielestäni mustamaalattu. Olen kertonut, miten asiat koin, enkä aio sitä alkaa pyytelemään keneltäkään anteeksi. Mutta nyt tämä aihee lienee loppuunkäsitelty täällä ja huomenna julkaisen uuden blogitekstin. Palaan kevyempiin aiheisiin vaihteeksi. :)

      Poista
    2. Ja siis emme pui tätä asiaa enää kotona, olemme sen jo taaksemme jättäneet. Mielestäni ihmisellä pitää silti olla oikeus purkaa sydäntään omassa blogissaan.

      Poista
  7. Kyllä ymmärsin pointtisi mutta olisko ollut mahdollista selvittää tuo asia pojan perheen kanssa? Kyllä heidän olisi pitänyt pyytää vähintään anteeksi noin törkeästä toiminnasta. Minulla on myös erityislapsi, joten tiedän kyllä miten hankalia nämä asiat voivat olla. Voisiko myös ajatella niin, että kyllä, tällä kertaa toimittiin näin väärin mutta että voisiko järjestää vaikka jonkun toisenlaisen juhlan jossa asia korjataan. Uskon siihen, että elämässä asiat voidaan sopia ja viedä asiaa eteenpäin niin opitaan tuntemaan toisemme ja ehkä ymmärtämään mitä on minkäkin tapahtuman takana. Toki vanhampana taistelee lastensa puolesta, ilman muuta. Mutta uskon, että sen pojan vanhemmat tekevät ihan samaa ja olisi vain hyvä olla sovusssa kun noin pienessä luokassa ovat kaikki tiiviisti tekemisissä. Itse kerran poltin päreeni erään luokkalaisen äidin kanssa koska hän toimi väärin minun poikaani kohtaan mutta kun kuulin hänen puolensa asiasta, ymmärsin mistä oli kyse ja pääsimme sopuun. Peace, dude. Kyllä se tästä.

    VastaaPoista
  8. Perustin kommenttini siihen, että tapahtunutta oli sanottu vahingoksi pojan vanhemman puolesta ja sanoit itse, ettei ole mielestäsi mitään syytä jättää lastasi kutsumattakaan? Sen enempää en toki taustoja voi tietää. Tietysti sinulla on oikeus mielipiteeseesi, sitä ei ole kukaan kieltänyt. Ja on oikeasti lapsen puolesta ikävää jäädä ulkopuolelle, ihan varmasti. Mutta kysyit itse, että vaahtoatko turhaan. Kyllä vaahtoat, on minun (oikeutettu) mielipiteeni.

    Jos oma lapseni jäisi ainoana kutsumatta juhliin, olisin varmasti pahoillani hänen puolestaan. Mutta hyväksyisin anteeksipyynnön ja menisin eteenpäin, etenkin jos oma lapseni suhtautuisi asiaan ihan hyvin. Suosittelen sinullekin, toivottavasti ei tule mitään kutsumattomuuskierrettä luokallenne tästä yhdestä tapauksesta! Erityislapsen äitinä tämänkin blogin löysin, ikävää että heti olin niin vahvasti eri mieltä kanssasi. Sitä iloisempaa julkaisua odotellessa!

    VastaaPoista
  9. Hei, jouduin ikävä kyllä poistamaan "kummamummo"-nimimerkillä täällä seinälläni riehuneen ihmisen kommentin, Ne jotka minut tuntevat, ovat puolellani ja on surullista, että ihmiset, jotka eivät a)minua b) tätä tapausta tunne, tulevat haukkumaan ja laukomaan mielipiteitään kipeässä asiassa. Minulla ei ole tarvetta todistella tuntemattomille asioita, tunnen oman totuuteni. Jatkossa kannattaa nähtävästi keskittyä niihin kevyempiin aiheisiin, etteivcät tuikituntemattomat vain pahoita mieltään mielipiteistäni/perhettäni kohdaneesta asiasta.
    Toivottavasti herjaajat ymmärtävät olla kirjoittelemasta tänne enää, poistan välittömästi. Kiitos.

    VastaaPoista
  10. Kylläpä on hyvä ja tärkeä kirjoitus Mia. Meillä kotona on ollut aina samanlaiset periaatteet ja kasvatus kuin sinulla. Ketään ei jätetä yksin, ketään ei kiusata jne. Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät ajattele samalla tavalla vaan joidenkin mielestä lapsi kyllä saa itse päättää kenen kanssa leikkii. Minusta vanhemmat voivat kyllä ohjata lapsiaan hyvään ja sosiaaliseen käytökseen, johon kuuluu myös se että opitaan olemaan myös niiden seurassa, joista ei niin hirveästi ehkä pidä juuri sillä hetkellä. Se minkä lapsena oppii, vanhana taitaa. Jo työelämässä tulevaisuudessa tuo taito voi olla aika pop! No Omat lapseni ovat jo isoja. Kaikenlaista matkanvarrella on nähty ja kaikesta on selvitty. Koettelemukset vahvistaa niin lapsia kuin vanhempia. Mutta silti kyllä liputan Mia sinun kantasi puolesta ihan satasella! Etkä yhtään liiottele. Minä tiedän. :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Anne, olen kanssasi täysin samaa mieltä: Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Meillä on vanhempina vastuu lastemme sosiaalistamisesta ja kasvattamisesta toisten huomioon ottamiseen. Kiitos kommentista. :)

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig