sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ihanaa vappua kaikille + vappuaaton päivä- ja iltalook!

Viikonloppu on vierähtänyt ihanassa Barcelonassa ja viimeistä päivää viedään. Lennämme siis sinivalkoisin siivin takaisin aamuyöllä ja pääsemme sinne vapunviettoon. Luulen, että skippaan vappupäivän ulkoilut, riippuu säästä. Syömässä voin käydä kaveriporukalla perinteiseen tapaan ravintola Kannaksessa. Matka on ollut upea ja rentouttava. On kuulkaa harvinaista herkkua päästä reissuun kaksistaan, kun ei ole varsinaisia tukiverkkoja lastenhoidollisesti. Onneksi Haminassa asuva äitini kuitenkin tuli apuun ja loput hoidettiin yökyläilyillä kavereiden luona. Ensi vuonna liittoa tulee täyteen 15 vuotta, joten taas voisi lähteä johonkin...on vuosi vuodelta helpompaa tehdä juttuja kaksistaan, kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy. Olemme siis nähneet tätä upeaa kaupunkia, syöneet ja juoneet hyvi, sekä käyneet Barcelonan ATP-turnauksessa. Tänään käymme tsekkaamassa vielä finaalin, jossa pelaa ihana Rafael Nadal, joka vaihtoi eilen paitaa kesken ottelun. En ehtinyt napata kuvaa, mutta tänään olisi tarkoitus...first things first, tenniksestä viis!

Farkkupaita trumpettihihoilla 29.90e.,  boyfriend-farkut 39.90e. Laukku 14.90e. Jätin Chanelit kotiin, koska tämä on taskuvarkaiden paratiisi. 
Asu Zaran kevätmallistoa(matkalaukku repeää), laukku H&M:n viime kesän mallistoa.
Ilta-asu Zaran kevätmallistoa taas: Paita 29.90e, housut 49.90e.
Gaudin ihmeellisessä maailmassa. Täytyy tehdä matkapostaus erikseen.

Kaikki asut. Mikä on suosikkisi? Mun on toi biker+keltainen mekko.

SHARE:

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Päivän asu Barcelonassa!

Saavuimme eilen tänne Barcelonaan ja tänään ollaan saatu jo nauttia auringosta, Gaudin taiteesta, kylmästä cavasta ja herkullisista tapaksista sekä värikkäästä katuvilinästä. Mieheni kävi aamulla työtapaamisessa ja minä karkasin sillä aikaa Zaraan, joita täällä on joka kulmassa. Mitkä valikoimat ja miten edulliset hinnat! Minua ei kannattaisi edes päästää sinne, mutta tein taas NIIN herkullisia löytöjä, etten kestä. Meni kevätgarderoobi uusiksi. Paras ja hyödyllisin löytöni oli varmasti musta nahkainen bomber-jakku, jota olen metsästänyt jo pidemmän aikaa. Siis täydellistä sellaista. Löysin sen seuraksi tämän keltaisen mekon sekä punaisen jumpsuitin plus mustaruskeat tolppakorkokengät. Muut löytöni esittelen seuraavissa postauksissa.
Bomber-takki 200e, Mekko 19.90e, tolppakorot 39.90e.
Pehmeä nahka ja joustava resori ovat hyvä yhdistelmä.


Punainen jumpsuit 29.90e.

Tässä kuva Zaran sivuilta.
Luulin saaneeni tolppakoroista ikiuiset traumat ysärillä bändiaikoinani, mutta niin vain löysin ne uudestaan. Sopivat ainakin tähän asuun.
Lasit Versace. Tykkään tuosta lahkeen pituudesta tosi paljon.




SHARE:

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kiitos palautteesta ja päivän asu!

Kiitokset kaikille ihanista palautteistanne koskien matkaani Algeriaan ja lapsuuden kokemuksiani ruskeana tyttönä Suomessa. Se oli hyvin henkilökohtaista ja mietin pitkään, koska uskallan tuon tarinan kertoa. Nyt tuntui oikealta hetkeltä painaa enteriä ja kertoa tarina maailmalle. Olen saanut pelkästään postiviista, hämmentynyttäkin palautetta mm. vanhoilta koulukavereilta. Aihe on synnyttänyt paljon tervetullutta keskustelua. Pakolaisvirtojen myötä aihe on Suomessa ja koko maailmassa todella ajankohtainen ja ristiriitainen. Moni tutuistanikaan ei voinut käsittää, että olen kokenut rasismia lapsuudessani, koska he eivät sitä ole itse nähneet tai harjoittaneet. Voin taata, että sinisilmäisenä suomalaislapsena ei voi ymmärtää, miltä tuntuu olla se huutomerkki, jolta aina kysytään, mistä olet kotoisin. Se keskustelu menee suurin piirtein näin.

X: Mistä olet muuten kotoisin?
Minä: Ööh, täältä Helsingistä.
X: Niin mutta mistä aluperin olet?
Minä:No, täältähän minä.
X: Ajattelin vain, kun et näytä suomalaiselta. Onko jompi kumpi vanhemmistasi ulkomailta, mistä?
Minä:(Tämä oli kysymys, johon en pienenä tyttönä osannut kunnolla vastata, vaan menin lukkoon.)Vastasin, että isäni on rankalais-algerialainen(hänellä todella on sukujuuria Ranskassa ja oli mukava pehmentää tuota algerialaisuutta, joka monelle on liikaa. Italia tai Espanja olisi helpompi hyväksyä).
X: Aa, no se selittääkin, olet niin eksoottisen näköinen. Oletko käynyt paljon Algeriassa, puhut varmaan ranskaa, jne.
M: En ja en...(näin siis lapsena, nythän voin sanoa siellä käyneeni, kieltä osaan kouluranskan verran).

Eikä siinä mitään. Ei vaan ole Suomessa syntyneenä suomalaisena aina niin kivaa tulla määritellyksi vain ja ainoastaan eksoottisen näköisenä. Mitä kautta teitä on muuten määritelty, olisi kiva kuulla teidänkin kokemuksistanne? Onko ulkonäössänne ollut jotain leimaavaa/huomiotaherättävää tai ehkä jotain muuta, mikä on tehnyt teistä huutomerkin? Jatketaan keskustelua. Ja siirrytään kevyempään aiheeseen, eli esittelen nyt yleisön pyynnöstä päivän asuni. Se on mielestäni naisellinen ja mukava. Mekon päälle voi heittää esim mustan Biker-takin ja on valmis kevätkaduille!(Ei siis Suomessa toki vielä, mutta vaikka Barcelonassa, jonne lennähdätn huomenna pitkäksi viikonlopuksi.)


Mekko Esprit, legginsit Indiska, kengät Samsoe&Samsoe, laukku Karl Lagerfeld.

Tyyli takaapäin.

Edestä. Aurinkolasit Versace.
Asusteet. Noi kengät ovat superhyvät jaloissa. Ja NET-A-PORTERista tilattu eilen saapunut laukku on ihanaa pehmeää vasikannahkaa, jonne mahtuu vaikka ja mitä.

SHARE:

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Isäni kotimaassa Algeriassa ensimmäistä kertaa!

Viime kesänä tein erään elämäni tärkeimmistä matkoista. Kävin ensimmäistä kertaa isäni kotimaassa Algeriassa. Halusin nähdä, mistä toinen puoleni tulee, löytää puuttuvia palasia ja vastauksia menneisyyteni palapeliin. Lähdin etsimään juuriani, identiteettiäni, ihmistä, joka syntyi kahden kulttuurin väliin tuntematta sitä toista koskaan. Voiko itsensä tuntea kokonaiseksi, jollei tiedä mihin kuuluu? En usko, että se ainakaan omalla kohdallani on mahdollista.
Juurillani Algeriassa ensimmäistä kertaa. Ainakin aurinkoinen ilmasto tuntui heti omalta.


Lähdimme matkaan mieheni ja tyttäreni kanssa viime heinäkuussa. Isäni ehdotti kyseistä ajankohtaa, koska muslimien Ramadan olisi silloin juuri päättynyt. Hän ei itse harjoita kyseistä uskontoa tai mitään uskontoa, ja siksi hän on lähtenytkin aikoinaan jo nuorena miehenä pois sieltä. "Pienten" viisumihankaluuksien jälkeen(olin unohtanut hakemuksista alkuperäiset passit, kun luulin, että kopiot riittävät ja DHL kiidätti ne viime tipassa Tukholmassa sijaitsevaan lähetystöön, jossa virkailija teki poikkeusnopean käsittelyn nyyhkittyäni aikani mokaani). Lopulta saimme tarvittavat paperit käteemme. Lensimme ensin helteissä kylpevään Pariisiin, joka on yksi lempikaupungeistani ja myös isäni entinen kotikaupunki. Vietimme siellä muutaman päivän ennen lentoamme Oraniin, joka on Algerian toiseksi suurin kaupunki ja jossa suurin osa sukulaisistani asuu.

Algerialaisessa hääasussa sukulaisten kotona. Harmi, ettei meikkaajaa saanut kaupan päälle, sillä paikalliset häämeikit ovat todella näyttäviä.



Isäni ja tanskalaisen kuusi vuotta nuoremman sisarpuoleni Miriamin olen tavannut pari kertaa aiemmin, mutta siitäkin on lähes 20 vuotta. Olemme pitäneet yhteyttä puhelimitse/skypellä, joten tiesimme, mitä toistemme elämään kuuluu. Isä oli silloin 20 vuotta sitten viisikymppinen menevä mies Kööpenhaminassa. Kulmakunnan kunkku. Nyt hän oli vanha ja kumarassa kun hän saapui minua Oranin lentokentälle vastaan. Ruskeat silmät tuikkivat silti tuttuun tapaan ja läppä lensi. Algerialaiset tuntuvat muutenkin hymyilevän jatkuvasti. Lämpö ja sydämellisyys huokuu heistä, eikä se ole teennäistä. Algeria on sillä tavalla suljettu maa, ettei sinne tehdä turistimatkoja, kuten esim. naapurimaihin Marokkoon tai Tunisiaan. Siksi sinne tarvitsee aina viisumin ja yksityismatkalle sukulaisen suosituksen.
Naisia Oranin rantabulevardilla. Voisin olla yksi heistä. Onneksi en ole.



Isäni ja äitini kohtasivat Helsingissä kesällä 1971. Äitini oli 29-vuotias, isä viisi vuotta nuorempi. Heidän välilleen kehittyi lyhyt, mutta kiihkeä suhde. Sen suhteen hedelmä minä olen. Uskon, että äitini toivoi suhteelta enemmän. Isäni ei ollut kuitenkaan valmis vastuuseen. Hän on karismaattinen ja hyväsydäminen, melkoinen supliikkimies, joten ymmärrän, kyllä mitä äitini hänessä näki. Äitini oli melko kokematon ja sinisilmäinen miesten suhteen. Maalaistyttö, joka tuli opiskelemaan kieliä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistoon. Olen vuosien varrella paljon miettinyt heidän suhdettaan ja koittanut saada vastauksia. Tiedän nyt riittävästi, ehkä juuri sen, mitä minun kuuluukin. Arvoni ei ole siitä kiinni, miten vakava heidän suhteensa oli tai ei ollut. Olen arvokas ihminen joka tapauksessa. Tätä olen joutunut opettelemaan läpi elämäni, myös vaikeissa vaiheissa terapian avulla. En ole katkera, uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Olen äitini kasvattama ja saanut häneltä riittävän hyvät eväät elämään joka tapauksessa.

Totta kai välillä kadehdin niitä, joilla on hyvä ja läheinen isäsuhde. Ovatko he eheämpiä? Heillä on joku, johon turvata elämän myrskyissä. Joku, joka antoi heille lapsena hyvän itsetunnon. Kehui heitä ja tsemppasi. Itse en saanut kovinkaan vakaita lähtökohtia elämälleni. Äitini kyllä teki parhaansa niissä vaikeissa olosuhteissa, joissa eli. Mikä tarkoittaa elämää kahta työtä tekevänä yksinhuoltajana, kahdelle tyttärelle, joista toinen oli vakavasti sairas ja päihdekierteessä ja joka lopulta kuoli vain 20-vuotiaana. Mutta se on toinen tarina, jonka ehkä myös kerron joskus. 
En näe isääni tässä kuviossa, kasvattamassa isosiskoani, toisen miehen tytärtä.  Eihän hän siinä vaiheessa pystynyt isäksi omallekaan tyttärelleen. Tähän kaikkeen nähden olen mielestäni pärjännyt hyvin. Saanut oman perheen, menestynyt ammatissani ja selvinnyt suht selväjärkisenä tähän päivään saakka. 


Tyttäreni Lumin kanssa Mascaran hehkuvassa kuumuudessa.




Isäni lähti jo ennen syntymääni. Hän tuli kyllä katsomaan minua, kun olin syntynyt, mutta lähti sitten jatkamaan elämäänsä. Olin huutomerkki 70-80 -luvun Suomessa. Sain vastata kysymyksiin tummuudestani, kysymyksiä, joihin en aina tiennyt vastausta. Sain kuunnella solvauksiakin, kantaa häpeää erilaisuudestani. Olen kuullut kaikki rasistiset haukkumasanat, jotka kaikki varmaan tietävät, joten minun ei tarvitse kirjoittaa niitä tänne. Myös aikuisena. Mutta ennen kaikkea puolustuskyvyttömänä lapsena. Nimeni oli tuolloin Khelif, mikä aiheutti aina sen ilmiön, että jouduin tavaamaan nimeä joka paikassa. Vaihdoinkin nimeni Malmiksi kahdeksannella luokalla. En halunnut kantaa sellaisen isän nimeä, jota en tunne. Ja suomalaisella sukunimellä varustettuna elämä täällä on muutenkin ollut helpompaa. En kaunistele: Suomesta löytyy rutkasti rasismia, joka nyt pakolaisvirtojen myötä on tietenkin nostanut vielä vaarallisemmin päätään.


Ja sitten eräänä iltana ollessani 10-vuotias, hän soitti. Sitä ennen olin saanut vain muutaman postikortin. Muistan aina sen illan. Vihreä lankapuhelimemme soi ja äitini vastasi. Hetken kuluttua äiti pyysi minut puhelimeen. Itse puhelun sisältöä en juurikaan muista. Olin häkeltynyt, mutta onnellinen. Isäni siis oli olemassa ja ajatteli minua. Hän pahoitteli, ettei ollut aiemmin ottanut yhteyttä. Olin kuulemma aina ollut hänen mielensä sopukoissa, mutta elämässä oli tullut vaikeuksia. Nyt asiat olivat tasaantuneet, hänellä oli perhe Kööpenhaminassa ja minulla siellä 6 vuotta nuorempi siskopuoli Miriam. Isäni ja Miriamin äiti ovat sittemmin eronneet. Isäni meni nyt vanhoilla päivillään vielä kerran naimisiin ja on vielä isä 10-vuotiaalle Melissalle sekä tämän 7-vuotiaalle pikkuveljelle, joten minulla on sisarpuolia Tanskassa. Puhelu käytiin englanniksi, koska meillä ei ole yhteistä kieltä. Toivoisin, että isäni  olisi antanut minulle ranskan kielen. Mutta asiat menivät miten menivät. Tiedän, että isäni katuu menetettyjä vuosia. Näin hänen surulliset silmänsä Algeriassa. Mennyttä ei kuitenkaan saa korjattua. Eika koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvää lapsuutta, sanotaan myös.
Mieheni, sekä isäni lapset uudesta liitosta. Nämä lapset ovat sisko-ja velipuoleni.




Isäni ja minä. Isäni kutsuu minua toisella nimelläni(Sofia), jonka hän lausuu Safia, kuten koko hänen puolen sukukin.


 Sukulaisnaisiani. Naisen paikka on siinä maassa keittiössä, mutta kyllä onneksi suurimmissa kaupungeissa naisia näkee yliopistoissa, yms. 

Mietin, miten sattumanvaraista elämä onkaan. Jos olisin syntynyt Algeriaan, missä olisinkaan nyt? Olisinko saavuttanut unelmiani? Olisinko onnellinen? Ehkä katkeruuden sijaan olenkin kiitollinen isälleni siitä, että sain kasvaa Suomessa. Ettei hän vaatinut minua itselleen. Että olen vapaa. Päässyt toteuttamaan unelmiani. Ollut vapaa uskonnon asettamista rajoituksista. Saanut mennä naimisiin sen henkilön kanssa, jota rakastin, en sen, jonka vanhempani minulle valitsivat. Saanut opiskella mitä haluan. Kokeilla rajojani. Laulaa julkisesti. Saavuttanut unelmiani. Tehnyt levyn, kirjoja, satoja lehtijuttuja, tv-ohjelmia, tätä blogia, jne. 

Itse halusin omalla kohdallani tehdä kaiken perinteiden mukaan, ”oikein”. Menimme mieheni kanssa  esimerkiksi naimisiin ennen lapsemme syntymää. Vaikken kuuluu kirkkoon, saimme kirkollisen siunauksen. Tulin eheäksi oman perheeni kautta.
Minä ja serkkuni Amina, joka on lääkäri Oranissa. Sylissään hänellä on veljensä yksivuotias tytär.


Setäni tarjoilee minttuteetä ja leivonnaisia herkullisen päivällisen päätteeksi.
Algerialaisia nuoria Oranin kaduilla.

Näköalapaikka vuorilla.


Mieheni Antin kanssa. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, joista naimisissa 13.


Mascara on isäni kotikaupunki. Nimi herättää hymyn huulilleni. Ilmankos pidän niin kovasti kyseisestä tuotteesta. Hän muutti sieltä parivuotiaana Oraniin, kun hänen biologinen äitinsä kuoli ja hänen isänsä meni uusiin naimisiin. Isäni sai peräti 7 veli- ja 2 –sisarpuolta. He ovat minun setiäni ja tätejäni. Heidän lapsensa ovat minun serkkujani. Näitä tätejä, setiä ja serkkuja, sekä isoäitini tapasin matkallani. Heissä oli paljon samaa kuin minussa. Eloisuus, hymyileväisyys, tarttuva nauru. Erityisesti serkkuni Amina tuntui läheiseltä.

Tätini silmistä paistoi lämpö, ilo, kun menimme hänen luokseen päivälliselle. Hän oli selvästi odottanut minua.
- Olen tehnyt couscousia, toivottavasti pidätte, hän sanoi englanniksi.  Hän on eläkkeellä englanninopettajan virasta, joten hän puhuu algerialaiseksi todella hyvää englantia. Muuten virallisia kieliä siellä ovat ranska ja arabia.

Kyllä algerialaisetkin naiset pärjäävät. Sikäläinen yhteiskunta on mennyt harppauksin eteenpäin. Kaukana ollaan silti vielä siitä missä me suomalaiset olemme. Serkkuni Amine(poika) on insinööri, siskonsa Amina on lääkäri. Toinen serkkuni Sara opiskelee niin ikään Pariisissa lääkäriksi. Tapaamme muuten nyt kesäkuussa, kun menen Pariisiin.

Minulla on serkkuja, se on uutta. Äitini puolelta minulla ei ole yhtään. Hänen ainoalla tänä keväänä menehtyneellä siskollaan ei ollut lapsia. Pienenä haaveilin aina isosta suvusta. Pöydästä, jonka äärellä italialaistyyppinen perhe kokoontuu syömään ja kinastelemaan leikkisästi. Rakkauden ilmapiiri. Nyt 44-vuotiaana koin sen, mutta silti kaikki oli toisin. Tunnelma ei kuitenkaan ollut vaivautunut puolin eikä toisin. Aistin lämmön, jolla minut vastaanotettiin. En tuntenut aiemmin näitä ihmisiä, mutta he ovat minun vertani ja lihaani.
96-vuotiaan isoäitini luona kylässä. Hän tekee edelleen itse lähes kaikki kotityöt ja on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Todettakoon, että hän on isäni kasvattiäiti, koska biologinen äiti kuoli isäni ollessa parivuotias.


Myös matkan jälkeen kaikki on toisin. Tiedän nyt, mistä tulen ja olen entistä kiitollisempi siitä, että olen saanut kasvaa vapaassa ja turvallisessa Suomessa. Ja kiitollinen siitä, että olen saanut kuin saanutkin suuren perheen. Tarinan opetus lienee, ettei koskaan  ole liian myöhäistä. Menkää, uskaltakaa, tehkää, toteuttakaa unelmanne. Ettei tarvitse vanhana katua mitään. Terveiset muuten Koko Hubaralle ja kiitos Ruskeat tytöt -blogille, joka on toiminut minunkin vertaistukenani näinä vuosina.







SHARE:

lauantai 22. huhtikuuta 2017

BID2017 - päivän parhaat!

Huikea Blogger´s Inspiration Day pidettiin tänään Suvilahden Kattilahallissa ja nyt on pää täynnä uusia ideoita ja mahdollisuuksia blogin suhteen. Tärkeä, tärkeä päivä inspiraation luomiseksi ja verkostoitumisen kannalta. Parasta oli tavata kollegoja, jotka jakavat aika pitkälle samat blogiin liittyvät ilon- ja surunaiheet. Ihanaa oli maistella yhteistyökumppanien kuten Happy Joen siidereitä, sekä Roots Helsingin ja Hälsan´s Kökin salaattibuffaa ja Greentreerin raakakakkuja.

Useampana vuonna näissä käyneenä parasta näissä teemapäivissä on, että kukaan ei arvostele ketään, vaikka joku saattaa olla toista suositumpi ja "isompi" tähti blogitaivaalla. kaikki ollaan samassa veneessä tässä Suomen pienellä, mutta pippurisella blogikartalla. Päivästä jäi siis käteen: Hyvät ja napakat lavakeskustelut teemoilla Verkot vesille - Näin luot kontakteja somemaailmassa, Maryam Razavi -The perfect Selfie, sekä huippukuvaaja Lars Johnsonin vetämä kuvausklinkikka, joista kaikista sai vinkkejä ja näkökulmia omaan tekemiseen, sekä erilaiset työpajat unelmakartan tekemisestä kukka-asetelmiin. Osastoista edustettuina olivat Olympus, Happy Joe, Kärcher, Instrumentarium, Hälsan´s Kök, Roots Helsinki, Go Green, Vihreä Keiju&Champ, Greenstreet,Vila&Vero Moda, sekä Järvenpään Kukkatalo.

Ihanan Sharonin kanssa.

Lähdössä. Kevytuntsikka: Esprit, Housut cut&pret, kengät Adidas. Huivi Marbellasta.

Lähikuva housuista.

Kuvausseinällä. Punainen paita cut&pret, kaulassa hopeinen Laukka-koru, laukku LV Neverfull MM.


Upea aussiviini, jota siemailin. Alkosta n. 7 e/plo. 
Uusi hurmaava kuohuviinituttavuus, joka nautittiin jäillä. Nappivalinta kesähelteisiin!
Tein unelmakartan Health Labin pisteellä.
Vilan kevät/kesä 17 -uutuuksista loihtimani flatlay-asetelma. 

Olympuksen pisteellä alkoi uusi kamera polttelemaan mieltä.

Tapahtumanäyttämönä erittäin toimiva ja moneen muuntuva Kattilahalli.


SHARE:

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kostealla lounaalla viinimoguli Miguel Torres Jr:n kanssa!

En ole suuri viinintuntija, ystävä kyllä. Hyvä viini yhdistettynä oikeanlaiseen ruokaan on suuri nautinto. Siispä on sanomattakin selvää, että nautin suuresti eilisestä lounaasta viiniyrittäjä Miguel Torres Jr:n seurassa. Torres on suurin espanjalainen viinibrändi ja heillä on viljelmiä muun muassa Barcelonan lähellä sekä Chilessä. Suku täyttää tänä vuonna jo 137 vuotta ja viininviljelyn juuret ulottuvat aina 1600-luvulle saakka.

Suomalaisillekin erittäin tuttu Torres-viini on siis ollut viiden sukupolven ajan saman suvun hallussa. Helsingissä piipahtanut Torres nuorempi sai neljä vuotta sitten isältään johtajan paikan ja on luotsannut viinejä kohti suurempia saavutuksia. Torres on muun muassa Euroopan suurimman orgaanisen viinin tuottaja. He näkevät myös paljon vaivaa rakentaessaan entistä ekoystävällisempiä viininviljelytapoja. Eli ovat edelläkävijöitä tässäkin suhteessä.

Torres on valittu useissa äänestyksissä maailman arvostetuimmaksi viinibrändiksi ja siitä Torres on toki mielissään. Äänestyksissä taakse ovat jääneet monet tunnetut ranskalaiset viinitalot.

Torres kiitteli myös suomalaisia, sillä suvun viinejä on juotu maassamme jo yli 40 vuoden ajan. Ehkä tunnetuin Torres viini on Sangre de Toro, jonka muovihärät olivat nuoruudessa kova juttu. Olenpa kuullut kollegoiden lastenkin leikkivän niillä. 


Viking Linen Mariellalla(laivan ollessa satamassa) nautittiin Torresin uutuusviinejä sekä laivan kevätmenu. Osa vieraista söi sorsaa, itse valitsin kala-kasvisvaihtoehdon ja sain lautaselleni nieriää. 
Jälkiruuaksi oli juustoja ja pähkinöitä. Maistelimme yhteensä 4-5 Torres-viiniä. 
Ehdoton suosikkini oli kesällä Alkoihin ja laivoile tuleva pirteä Vardon Kennett-cava.



Miguel Torres Jr. työpaikallaan. Torresin viinitila sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta.

Ah, mitä maisemia! Sain muuten kutsun tutustumaan viinitilalle, kun olen ensi viikolla Barcelonassa viikonloppureissulla. 
Torresia myydään 150 maassa ja se kuuluu maailman 10 arvostetuimman viinibrändin joukkoon.
Torresin hyväntekeväisyysrahasto auttaa maailman orpolapsia.



SHARE:

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Testissä ACOn uudet aurinkotuotteet!

Suomalaisen takatalven keskelläkin toivo elää tulevasta kesästä, joten olen kaivanut aurinkotuotteet jo innokkaana esiin. Viikon päästä mollukkaa saan ainakin viikonloppumatkalla Barcelonassa. Monivuotiset suosikkini, ACOn aurinkotuotteet ovat tänä keväänä saaneet uudet upeat pakkaukset ja muutamia uusia ominaisuuksia.

Tykkään ACOsta monestakin syystä. Ne ovat hinta-laatusuhteeltaan edullisia, joko tuoksuttomia tai miedosti hajustettuja sekä koostumukseltaan miellyttäviä. Ne löytää helposti apteekin hyllyltä. Ne ovat korkeatasoisia tuotteita, joissa koostumukset on mietitty loppuun saakka. Käytän nykyään sekä kasvoilla että vartalolla +50-suojaa, koska otan auringon haitat vakavasti, enkä halua enää palaa koskaan. Kasvot ovat jatkuvasti alttiina UV-säteille erityisesti keväällä ja kesällä. Jatkuva altistus voi johtaa ihon ennenaikaiseen ikääntymiseen. Jo edesmenneillä tädilläni sekä anopillani oli molemmilla nenässä solumuutoksia(syövän esiasteita, eivätkä he edes liiemmälti koskaan ottaneet aurinkoa, ikä vain teki tehtävänsä). Olen jo aikaa sitten jättänyt turhan auringossa makoilut rantalomilla pois, koska sitä saa koko ajan kun on liikkeessä. Tämä pätee ainakin Espanjassa ja Thaimaassa, hehe. Suomen kesästä en menisi takuuseen. Pidän myös hattua tai huvia auringossa. Lipallinen hattu on paras, koska se suojaa nenää.

ACOn tuotteet ovat kaikki dermatologisesti testattuja ja sisältävät Triple Moist Complex®-kosteudensitojayhdisteen, joka antaa välitöntä syväkosteutta iholle ja jättää ihanan ihotuntuman. Vedenkestävyys on myös kiva bonari, ettei voidetta tarvitse läträtä lisää jatkuvalla syötöllä. After Sunissa on vielä rusketusta ylläpitävä vaikutus.  Kaikki kasvoille tarkoitetut aurinkotuotteet ovat hajusteettomia, väriaineettomia, alkoholittomia ja erittäin vedenkestäviä. Annan ACOn aurinkotuotteille kouluarvosanan 9/10.


Kosteuttava aurinkovoide vartalolle antaa välitöntä suojaa UVA- ja UVB-säteitä vastaan. Imeytyy nopeasti eikä tahraa. Alkoholiton, väriaineeton ja vedenkestävä. Sopii herkälle iholle. Dermatologisesti testattu. Hajusteeton. 200ml/19e.

After Sun on rauhoittava ja ihoa kosteuttava voide, joka aktivoi ja pidentää ihon luonnollista rusketusta. Voide saa ihon tuntumaan sileältä ja pehmeältä. Imeytyy nopeasti ihoon, ei jätä ihoa rasvaisen tuntuiseksi. Miedosti hajustettu. 200ml/12e.


 Tästä kasvovoiteesta olen erityisen innoissani, sillä se on super meikin alle. Se vähentää kiiltoa ja jättää mattapinnan, eikä rasvaista tuntua, kuten useimmat kasvoille levitettävät aurinkovoiteet. Se imeytyy supernopeasti eikä tahraa sekä sisältää aktiiviaineen, joka estää finnien muodostumista. Sopii normaalille,sekaiholle sekä herkälle iholle. 40ml/19e. 

SHARE:

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Saara Aalto ja päivän asu!

Kuva: The Voice.
Saara Aalto näytti taas taitonsa ja voimansa eilen Hartwall Areenalla, jossa hän järjesti In my wildest dreams -kiitoskonsertin faneilleen. Ensimmäisistä tahdeista lähtien olin myyty ja kyynelissä. Sanokoon Hesarin kriitikko mitä lystää, ei lähes kolmetuntisessa konsertissa minun mielestäni ollut mitään päälleliimattua tai feikkiä. Saara itse halusi kaiken överinkin, prinsessamekot, ilmapallot, lumisateen ja vaijerissa lavalle saapumisen, ne ovat häntä itseään. Konsertin helmiä olivat mielestäni huikea aloitus Sian Alive-biisillä, jonka aikana Saara "leijaili" lavalle, Lara Fabianin tunnetuksi tekemä Je Suis malade, joka nosti karvat pystyyn, sekä Saaran vanhemmilleen omistama The winner takes it all. Myös duetot Matt Terryn kanssa olivat myös huikeita, joskin vokaalitaidoiltaan Saara peittoaa kevyesti X-Factonr- voittajankin. Saara esitti myös omia biisejään uudelta levyltään. Jollei tästä naisesta tule kansainvälistä poptähteä(mikä on toki taitojen lisäksi paljon kiinni sattumasta ja hyvistä biiseistä), niin ainakin musikaalitähti Lontooseen tai Broadway-esiintyjä New Yorkiin. Siinä olisi hyvin palkattu takuuvarma ura, joka ei katkea hitittömyyteen tai muihin musiikkimaailman ailahduksiin. Tietenkään en voi tietää, mitä Saara itse haluaa, mutta siinä olisi hänelle eräs luonteva polku. Parhaimmillaan Saara kun tuntuu olevan biiseissä, joissa on teatraalisuutta ja actioniä. Ja hänen jumalainen äänensä! Se taipuu ihan mihin vaan Kate Bushin koloratuurisopraanosta Queenin hevialttoon. Ihailen suunnattomasti myös kykyä liikkua ja tanssia lavalla ja laulaa samalla virheettömästi. Välispiikissä Saara muistutti kaikkia uskomaan unelmiinsa, vaikka kukaan muu ei uskoisikaan niihin. Hän on elävä esimerkki sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta. Ja ihana Saara ei ollut unohtanut Oulun-murrettaankaan. Sympaattinen naapurintyttö ja kohtalokas lavadiiva samassa paketissa. Onnea ja menestystä!
Tapasin Saaran kasvokkain ja kuulin häntä livenä parin metrin päästä aiemmin tänä vuonna. Siitä pääset lukemaan  täältä.
Saara Frozen-prinsessana.



Nämä biisit kuultiin eilen: 
1.
Intro
2.
Bändi instrumental 
3.
Alive 
4.
Bad Romance 
5.
Everybody wants to rule the world 
6.
My Bird 
7.
Wuthering Heights 
8.
The Winner Takes it All 
9.
Who You Are 
10.
You Had My Heart 
11.
Writings on the wall 
12.
Bohemian Rhapsody 
13.
It’s Oh So Quiet
14.
Je suis Malade 

VÄLIAIKA / Break
II Puoliaika / II Set
15.
Run 
16.
Letting Go
17.
Can I keep the pics?
18.
Out of Sight, Out of mind
19.
Both sides now
20.
Cage bird
21.
Varpaisillaan 
22.
Let it Go 
23.
Chandelier
24.
Con te Partiro 
25.
Diamonds
26.
River deep, Mountain High
27.
Big dreams and dirty fingernails 
28.
No More Tears 
encore
No Fear 


Valmiina keikkaan: Superdry- huppari Stockalta.

Ensimmäistä kertaa ulkoilutin Adidas Superstar -lenkkareita, jotka tilasin Sarenza.comista.

Kengät sivulta.
Villakangastakki parin vuoden takaa Mangosta. Oli muuten liian kylmä sille, koska saa vaihtaa kevätreleisiin, koska???

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig